Yleensä kasvattajat aloittavat kasvatustoimintansa astuttamalla oman narttunsa, koiran jonka ovat ostaneet joltain toiselta kasvattajalta. Se on helppo tapa aloittaa kasvatustyö, oman koiransa sukutaulun hyvin tuntevana on helppo valita sille sopiva sulhanen. Tällöin nartusta ei aiheudu kasvattajalle mitään erillisiä kuluja. Näin itse toimin viime vuonna, kun astutin vanhimman narttuni Veeran. Tällöin maksoin pentueesta maksuja vain uroksen omistajalle.
Oman koiran astutus tuntui kaikinpuolin helpolta ja mukavalta vaihtoehdolta koska tunnen koirani kuin omat taskuni. Huomasin raskauden ensioireet koirassa jo paljon ennen kuin maha alkoi varsinaisesti näkyä. Veera esimerkiksi jätti aamuruokia väliin josta tiesin että sen on pakko olla tiine, nimittäin tämä koira on niin ahne että se ei ruokaansa jätä syömättä jos ei ole kipeä! Lisäksi vastuu ei tuntunut niin suurelta koska kyseessä oli oma lemmikkini, vaikka tietysti tuleva synnytys jännittikin paljon.
Toinen yleinen tapa on astuttaa sijoitusnarttu, eli omasta pentueesta sijoitettu koira. Sijoitussopimushan toimii niin, että koira sananmukaisesti sijoitetaan uuteen perheeseen mutta omistusoikeus jää kasvattajalle kunnes sopimusehdot täyttyvät. Suomen Kennelliitto on tehnyt sopimuspohjan narttukoiran sijoituksesta, sen voit katsoa täältä. Sijoitussopimuksia voi tehdä hyvinkin erilaisia, toiset kasvattajat haluavat käyttää narttua myös näyttelyissä/kokeissa kun taas toiset jättävät vain jalostusoikeuden itselleen. Itse olen tehnyt sijoittussopimuksia, missä jätän itselleni oikeuden muutamiin näyttelyihin sekä kokeisiin, ja nartun sijoitan 1-2 pentueesta. Kun pentueet on tehty, narttu siirtyy sijoitusperheen omistukseen ja palautuu mahdollinen vakuusmaksu. Jos narttua ei jostain syystä kasvattaja käytäkään jalostukseen, sopimus raukeaa itsestään nartun täyttäessä neljä vuotta mutta mahdollinen vakuusmaksu jää kasvattajalle.
Kun kasvattaja käyttää sijoitusnarttuaan jalostukseen, ei sijoitusperheelle makseta korvausta. Narttu synnyttää pennut joko kasvattajan luona tai sijoitusperheen luona riippuen siitä mitä ollaan sovittu. Omalla kohdallani sijoitusnartut synnyttävät pentunsa aina minun luonani. Sijoitusnarttu tulee hyvissä ajoin luokseni ennen synnytystä ja toivottavasti käy luonani jo aiemmin esim. hoidossa jotta paikka tulee sille tutuksi.
Etsin aina sijoituskoirille yhteistyöhaluisia koteja, ja varmistan ennen sopimuksen tekoa siitä että sijoitusperhe on tietoinen siitä mihin on sitoutumassa. On pitkä aika olla esimerkiksi neljä viikkoa erossa omasta koirastaan kun pennut ovat niin nuoria ettei vierailuja vielä sallita. Tarjoan aina omaa koiraani "vaihtokauppana" hoitoon siksi aikaa että perhe saa oman koiransa takaisin. Varsinkin jos perheessä on lapsia vieras koira voi helpottaa ikävää.
Kennel Emmetfoxin tuleva pentue on toteutettu jalostuslainalla. Toisinsanoen, olen lainannut toisen ihmisen omistaman koiran jalostukseen ja astuttanut sen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maksan vuokraa sekä nartun omistajalle että uroksen omistajalle koska käytin yhdistelmässä vierasta urosta. Näin voidaan tehdä myös omien kasvattien kohdalla - kasvattaja voi myydä nartun halvemmalla jalostusoikeudella.
Jalostuslainassa tietysti itseäni hieman jännittää vastuu toisen koirasta. Vaikka kettuterrierit ovat yleisesti erinomaisia synnyttäjiä ja hoitavat pentunsa hyvin, on aina riski astuttaa narttu koska milloinkaan ei voi tietää mikä menee pieleen esimerkiksi synnytyksessä. Koska olen vasta aloitteleva kasvattaja minulla on aina synnytyksissä mukana kokeneempia ihmisiä joilla on enemmän kokemusta synnytyksistä kuin minulla. Nirppu vieraili jo muutaman päivän ajan luonani kun sen astutin, joten paikka ei ole aivan ventovieras sille ja kuulemani mukaan narttu ei ole koskaan liiemmin stressannut vieraista paikoista. Nirppu tulee luokseni jo useita päiviä ennen laskettua aikaa jotta sillä on hieman aikaa totutella uuteen ympäristöön ja valmistautua rauhassa synnytykseen. Lisäksi omaa jännitystä helpottaa tieto siitä, että narttu on synnyttänyt kahdesti aiemminkin ja hoitanut sekä synnytyksen että pentunsa erinomaisesti.
Jalostuslainassa, kuten sijoitussopimuksissakin, on kovin monta variaatiota siitä miten kaikki käytännössä hoidetaan. Suomen Kennelliitto on tehnyt tästäkin oman sopimuskaavakkeensa jonka löydät täältä. Kuitenkin korvauksista ym. sovitaan aina tapauskohtaisesti. Yleinen käytäntö on kuitenkin se, että korvauksia maksetaan nartun omistajalle pentuemäärän mukaan. Jos syntyy vain yksi pentu, korvataan nartun omistajalle 1/3 pennun hinnasta. Jos syntyy 2 pentua, korvataan 2/3 yhden pennun kauppahinnasta. Jos syntyy 3 tai enemmän pentuja, korvataan nartun omistajalle yhden pennun hinta. Sopimus koskee vain eläviä pentuja eli korvaus maksetaan pennuista jotka selviävät hengissä.
Nartun astuttaminen ja pennutus on aina jännittävää touhua joka saa ainakin allekirjoittaneen vatsan mylläämään jo viikkoja ennen laskettua aikaa. Siihen liittyy niin riskejä kuin pelkoja (suoranaisesti kauhuskenaarioita), mutta myös ihania onnistumisen hetkiä ja suunnatonta onnea. Jokainen elävä pentu on elämän pieni suuri ihme, josta saa ja pitää olla ylpeä! :)
Mukavaa viikonalkua kaikille lukijoille!
Kiitos. Tämä selvensi asiaa.
VastaaPoista- viime postauksen eka ano