sunnuntai 22. joulukuuta 2013
maanantai 9. joulukuuta 2013
#165 Frankin ensimmäinen talvi Suomessa
Frank saapui keväällä Suomeen, joten se ei ole koskaan aiemmin nähnyt lunta Suomessa. Frankin syntymaassa Yhdysvalloissa on kyllä ollut lunta, ja muistankin Frankin kasvattajan Annen maininneen että Frank rakasti lunta jenkeissä. Ja niin se rakastaa myös Suomessa! Se vetää sellaista pierurallia ympäri pihaa, kauhoo lunta suuhunsa ja välillä työntää koko naamansa lumeen niin että ei edes korvia näe :D Hassu koira.
Lauantaina tuli otettua muutama posetuskuva Frankin kanssa, kun mulla ei vielä ollut yhtään sellaista kuvaa missä olisin Frankin kanssa vähän paremmin edustettuna jos Latvian voittajakuvia ei lasketa. Mun hiukset oli vaan ihan kamalat niihin aikoihin joten halusin vähän (itsestäni) edustavampia kuvia ;)
Lukijat, nyt saisi esittää postaustoiveita meille! Innostusta olisi kirjoittaa vaikka ja mistä vaan ei kauheasti ole postausideoita, joten laittakaan tulemaan aiheita tai ideoita postauksiin! :)
Tässä kuvasatoa lauantailta!
Lauantaina tuli otettua muutama posetuskuva Frankin kanssa, kun mulla ei vielä ollut yhtään sellaista kuvaa missä olisin Frankin kanssa vähän paremmin edustettuna jos Latvian voittajakuvia ei lasketa. Mun hiukset oli vaan ihan kamalat niihin aikoihin joten halusin vähän (itsestäni) edustavampia kuvia ;)
Lukijat, nyt saisi esittää postaustoiveita meille! Innostusta olisi kirjoittaa vaikka ja mistä vaan ei kauheasti ole postausideoita, joten laittakaan tulemaan aiheita tai ideoita postauksiin! :)
Tässä kuvasatoa lauantailta!
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
#164 10 faktaa sileäkarvaisista kettuterriereistä
Sain idean tähän postauksen parhaan ystäväni blogista (käykäähän katsomassa blogi täältä!) ja tarkoituksenani on siis kirjoittaa 10 faktaa sileäkarvaisista kettuterriereistä :) Faktathan perustuvat aivan täysin omaan kokemuspohjaani joten otathan tämän hieman osittain huumori mielellä.
1. Sileäkarvaiset kettuterrierit rakastavat ihmisiä.
Mitä tapahtuu, kun kotiini saapuu ystäviä tai tuttuja kyläilemään? Koirat sekoavat. Ne hyppivät, pomppivat, joskus jopa kiljuvat koska ne tahtovat päästä tervehtimään tulokkaita ja nuolemaan kaikkien vieraiden naamat ihan märäksi :D Kettarit rakastaa halimista, pussailua, paijaamista, läheisyyttä ja ne rakastavat kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. En ole vielä eläissäni tavannut yhtään sileäkarvaista kettuterrieriä joka ei olisi äärimmäisen ihmisrakas.
2. Sileäkarvaisia kettuterriereitä voi pitää vapaana.
Olen törmännyt väitteeseen, jonka mukaan sileäkarvaisia kettuterriereitä ei voi pitää milloinkaan vapaana, useita kymmeniä kertoja. Ne kuulemma ampaisevat samantien pihasta omille teilleen eivätkä takaisin tule. Ihmiset luulevat, että koska koiralla on riistavietti, se tarkoittaa automaattisesti sitä että koira lähtee samantien ensimmäisen rusakonpökäleen perään kun sen haistaa. Väärin! Omat koirani ovat kaikki pysyneet pihassa ja niitä on voinut käydä juoksuttamassa pelloilla. Tottakai se on vaatinut koulutusta ja esimerkiksi luoksetulo tulee treenata kuntoon ensin :) Enkä väitä etteikö koirat lähde ajamaan jänistä jos se metrin päästä lähtee juoksemaan, mutta ei siinä tarvitse edes olla terrieri että koira sellaista lähtee jahtaamaan ;)
3. Sileäkarvaiset kettuterrierit tarvitsevat hyvän koulutuksen.
Tämä on sellainen fakta, mitä jankutan jokaiselle pennunostajalle jatkuvasti. Ihmiset pitävät kettuterrierejä tyhmempinä koirina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Todellisuudessahan en ovat erittäin ovelia, oikeita kettuja jotka osaavat käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi jos se sallitaan. Koska kettuterriereillä on voimakas, toisinaan jopa jääräpäinen luonne ne tulee kouluttaa ja jo pentuna asettaa rajat miten ollaan. Niin minäkin olen tehnyt, ja omasta mielestäni hyvin yhteiskuntakelpoisia koiria niistä on kasvanut :)
4. Sileäkarvaisesta kettuterrieristä lähtee paljon karvaa.
Tässä myös yksi tabu, jonka rikon nyt. Ihmiset luulevat, että lyhytkarvaisesta koirasta ei lähde karvaa. Väärin! Sileäkarvaisesta kettuterrieristä lähtee karvaa ympäri vuoden. Tietysti karvanlähtöaikana karvaa lähtee enemmän, mutta meillä ainakin kun koiria on kolme ei mitään karvanlähtöaikoja edes huomaa kun karvaa lähtee jatkuvasti. Kummasti on kodin tekstiilit sohvia myöten sekä omat vaatteet hankittu siinä värimaailmassa kun koiratkin on... ;)
5. Sileäkarvaiset kettuterrierit ovat sylivauvoja.
Tietysti tämä fakta riippuu täysin siitä, onko koira kasvanut ihmisten keskellä perheessä vai tarhakoirana. Mutta omat koirani ovat täysin sylivauvoja! Ihan sama, onko uros vai narttu, kaikki olisivat sylissä vaan :) Lämmin syli, mieluiten vielä peiton alla, taitaa olla lempipaikka kaikille koirilleni. Ja ai että, kyllä onni on oma kettuterrieri sylissä tai kainalossa, ihan oma lämmitin!
6. Sileäkarvaiset kettuterrierit eivät koskaan kasva aikuisiksi.
Kettuterrierit ovat kovia leikkimään ja ne leikkivät oikeastaan koko pienen ikänsä. On aika hellyyttävää nähdä yli 10 vuotias kettuterrieri painimassa nuoremman sukupolven kanssa eikä ikäeroa huomaa kuin toisen harmaantuvista kasvoista :) Hauska on myös nähdä, kun joku kasvateistani tulee kyläilemään jotenkin omat aikuiset koirat alenevat samalle henkiselle tasoille kun kyläilevä pentu. Energiaa ja intoa kettuterriereissä riittää vanhuudenpäiville asti. Yksi syy lisää rakastaa tätä rotua!
7. Sileäkarvaiset kettuterrierit naukuvat haukoitellessaan.
En tiedä naukuuko muiden kettarit mutta meillä ainakin naukuu kaikki :D Se on niin huvittavan kuuloisia, kun aamulla alkaa kuulumaan tasaista naukumista sängystä. Silloin tietää, että sileäkarvaiset kettuterrierit ovat heränneet!
8. Sileäkarvaiset kettuterrierit ovat aamu-unisia.
Tääkin voi olla taas joku meidän kodin syndrooma mutta mun kaikki kettarit ovat aamu-unisia. Harvemmin, kun kello soi arkisin 5.30 saan seurakseni yhtään koiraa. Ehei, ne nukkuvat p**rse homeessa sängyssä kunnes ne kuulee että ruoka kilahtaa kuppiin. Viikonloppuisin kettuterrierit nukkuvat kevyesti kellon ympäri ja oikeastaan ne nukkuu aina muutenkin kun minä nukun :)
9. Sileäkarvaiset kettuterrierit tykkäävät saunoa.
Meidän koirat on kaikki kovia saunomaan, ja aina kun ne huomaavat että sauna on päällä ne odottavat jo oven takana että koska saunan ovi aukeaa! Saunaan päästyään ne makoilee ylimmällä lauteella ja nauttii olostaan. Yleensä annan koirien olla vain max. 8-10 minuuttia saunassa koska silloin ne yleensä alkaa läähättämään ja silloin laitan ne pois ettei niiden tule liian kuuma. Varsinkin uroskoirat ovat kovia saunomaan meillä, mutta kyllä nartutkin saunaan tunkevat jos luvan saavat :)
10. Sileäkarvaiset kettuterrierit pomppivat todella korkealle.
Meidän perheen virallinen "pääpomppu" on Lara. Lara on tosi kova pomppimaan, minkä se on perinyt isältään Nilsiltä joka pomppii vähintään yhtä korkealle kuin tyttärensä. Mutta kaikki kettuterrierit pomppivat, korkeammalle tai matalemmalle, mutta pomppivat kuitenkin. Korkeat pitkät jalat sekä ketterä kroppa takaavat sen, ettei takareisitreeni alias pomppiminen lopu yhdeltäkään kettuterrieriltä!
1. Sileäkarvaiset kettuterrierit rakastavat ihmisiä.
Mitä tapahtuu, kun kotiini saapuu ystäviä tai tuttuja kyläilemään? Koirat sekoavat. Ne hyppivät, pomppivat, joskus jopa kiljuvat koska ne tahtovat päästä tervehtimään tulokkaita ja nuolemaan kaikkien vieraiden naamat ihan märäksi :D Kettarit rakastaa halimista, pussailua, paijaamista, läheisyyttä ja ne rakastavat kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. En ole vielä eläissäni tavannut yhtään sileäkarvaista kettuterrieriä joka ei olisi äärimmäisen ihmisrakas.
2. Sileäkarvaisia kettuterriereitä voi pitää vapaana.
Olen törmännyt väitteeseen, jonka mukaan sileäkarvaisia kettuterriereitä ei voi pitää milloinkaan vapaana, useita kymmeniä kertoja. Ne kuulemma ampaisevat samantien pihasta omille teilleen eivätkä takaisin tule. Ihmiset luulevat, että koska koiralla on riistavietti, se tarkoittaa automaattisesti sitä että koira lähtee samantien ensimmäisen rusakonpökäleen perään kun sen haistaa. Väärin! Omat koirani ovat kaikki pysyneet pihassa ja niitä on voinut käydä juoksuttamassa pelloilla. Tottakai se on vaatinut koulutusta ja esimerkiksi luoksetulo tulee treenata kuntoon ensin :) Enkä väitä etteikö koirat lähde ajamaan jänistä jos se metrin päästä lähtee juoksemaan, mutta ei siinä tarvitse edes olla terrieri että koira sellaista lähtee jahtaamaan ;)
3. Sileäkarvaiset kettuterrierit tarvitsevat hyvän koulutuksen.
Tämä on sellainen fakta, mitä jankutan jokaiselle pennunostajalle jatkuvasti. Ihmiset pitävät kettuterrierejä tyhmempinä koirina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Todellisuudessahan en ovat erittäin ovelia, oikeita kettuja jotka osaavat käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi jos se sallitaan. Koska kettuterriereillä on voimakas, toisinaan jopa jääräpäinen luonne ne tulee kouluttaa ja jo pentuna asettaa rajat miten ollaan. Niin minäkin olen tehnyt, ja omasta mielestäni hyvin yhteiskuntakelpoisia koiria niistä on kasvanut :)
4. Sileäkarvaisesta kettuterrieristä lähtee paljon karvaa.
Tässä myös yksi tabu, jonka rikon nyt. Ihmiset luulevat, että lyhytkarvaisesta koirasta ei lähde karvaa. Väärin! Sileäkarvaisesta kettuterrieristä lähtee karvaa ympäri vuoden. Tietysti karvanlähtöaikana karvaa lähtee enemmän, mutta meillä ainakin kun koiria on kolme ei mitään karvanlähtöaikoja edes huomaa kun karvaa lähtee jatkuvasti. Kummasti on kodin tekstiilit sohvia myöten sekä omat vaatteet hankittu siinä värimaailmassa kun koiratkin on... ;)
5. Sileäkarvaiset kettuterrierit ovat sylivauvoja.
Tietysti tämä fakta riippuu täysin siitä, onko koira kasvanut ihmisten keskellä perheessä vai tarhakoirana. Mutta omat koirani ovat täysin sylivauvoja! Ihan sama, onko uros vai narttu, kaikki olisivat sylissä vaan :) Lämmin syli, mieluiten vielä peiton alla, taitaa olla lempipaikka kaikille koirilleni. Ja ai että, kyllä onni on oma kettuterrieri sylissä tai kainalossa, ihan oma lämmitin!
6. Sileäkarvaiset kettuterrierit eivät koskaan kasva aikuisiksi.
Kettuterrierit ovat kovia leikkimään ja ne leikkivät oikeastaan koko pienen ikänsä. On aika hellyyttävää nähdä yli 10 vuotias kettuterrieri painimassa nuoremman sukupolven kanssa eikä ikäeroa huomaa kuin toisen harmaantuvista kasvoista :) Hauska on myös nähdä, kun joku kasvateistani tulee kyläilemään jotenkin omat aikuiset koirat alenevat samalle henkiselle tasoille kun kyläilevä pentu. Energiaa ja intoa kettuterriereissä riittää vanhuudenpäiville asti. Yksi syy lisää rakastaa tätä rotua!
 |
| Äiti, tytär ja poika :) |
7. Sileäkarvaiset kettuterrierit naukuvat haukoitellessaan.
En tiedä naukuuko muiden kettarit mutta meillä ainakin naukuu kaikki :D Se on niin huvittavan kuuloisia, kun aamulla alkaa kuulumaan tasaista naukumista sängystä. Silloin tietää, että sileäkarvaiset kettuterrierit ovat heränneet!
8. Sileäkarvaiset kettuterrierit ovat aamu-unisia.
Tääkin voi olla taas joku meidän kodin syndrooma mutta mun kaikki kettarit ovat aamu-unisia. Harvemmin, kun kello soi arkisin 5.30 saan seurakseni yhtään koiraa. Ehei, ne nukkuvat p**rse homeessa sängyssä kunnes ne kuulee että ruoka kilahtaa kuppiin. Viikonloppuisin kettuterrierit nukkuvat kevyesti kellon ympäri ja oikeastaan ne nukkuu aina muutenkin kun minä nukun :)
9. Sileäkarvaiset kettuterrierit tykkäävät saunoa.
Meidän koirat on kaikki kovia saunomaan, ja aina kun ne huomaavat että sauna on päällä ne odottavat jo oven takana että koska saunan ovi aukeaa! Saunaan päästyään ne makoilee ylimmällä lauteella ja nauttii olostaan. Yleensä annan koirien olla vain max. 8-10 minuuttia saunassa koska silloin ne yleensä alkaa läähättämään ja silloin laitan ne pois ettei niiden tule liian kuuma. Varsinkin uroskoirat ovat kovia saunomaan meillä, mutta kyllä nartutkin saunaan tunkevat jos luvan saavat :)
10. Sileäkarvaiset kettuterrierit pomppivat todella korkealle.
Meidän perheen virallinen "pääpomppu" on Lara. Lara on tosi kova pomppimaan, minkä se on perinyt isältään Nilsiltä joka pomppii vähintään yhtä korkealle kuin tyttärensä. Mutta kaikki kettuterrierit pomppivat, korkeammalle tai matalemmalle, mutta pomppivat kuitenkin. Korkeat pitkät jalat sekä ketterä kroppa takaavat sen, ettei takareisitreeni alias pomppiminen lopu yhdeltäkään kettuterrieriltä!
 |
| Lara Tren ryhmiksen kehässä... Pomppimassa :D |
torstai 28. marraskuuta 2013
#163 Tykkään susta niin että halkeen
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, Simo on tullut meille vaihtokoiraksi joksikin aikaa kunnes Laran juoksut ovat ohitse. Jos joku lukija ei tunne Simoa, niin Simo on syyskuussa 2012 syntyneestä Kennel Emmetfoxin ensimmäisestä pentueesta, eli Veeran poika :) Simo jäi alunperin kotiin minulle mutta se muutti myöhemmin vanhempieni luokse maalle kun Frank saapui Yhdysvalloista.
Simo on luonteeltaan täydellinen. Se on niin ihana sekoitus vanhempiaan, se on niin kiltti, rohkea ja samalla silti vähän itsepäinenkin kaveri että olen kyllä nauttinut jokaisesta päivästä sen kanssa. Simolla on ollut aina erityinen paikka mun sydämessäni, olen saanut seurata Simon elämää sen ensimmäisestä elinminuutista lähtien ja nähnyt sen kasvavan ja vahvistuvan päivä päivältä. Nyt se on jo iso poika ja niin paljon täynnä elämää. Onneksi saan viettää sen kanssa ainakin vielä toisen viikon!
Simolla on kuitenkin ollut hieman epäonninen syksy. Se alkoi mystisesti ontua vasenta etujalkaa ja sitä on nyt tutkittu eläinlääkärissä mutta mitään ei ole selvinnyt. Simolta otettiin kyynär, lonkka -sekä polvikuvat ja niistä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Simolla on muuten meidän eläinlääkärin mukaan ihan priimat lonkat ja polvet, mikä on hienoa! Virallisia terveystarkkeja näistä ei otettu, mutta varmasti myöhemmin Simoltakin tutkitutan polvet ja silmät. Verikokeissa ei ole näkynyt mitään poikkeavaa. Viimeksi sille piikitettiin kortisonia varvasniveliin, mutta tästäkään ei ole ollut apua.
Seuraavaksi kokeillaan hierojaa, koska jotenkin alan epäilemään että se voisi olla lihasperäistä kun kokeista ei mitään selviä. Kahden viikon päästä olisi aika eräälle kehutulle koirahierojalle, josko saataisiin sitä kautta ainakin sitten poissuljettua se ettei vaiva ole lihasperäinen. Simo on vähän kurjan näköinen nyt, kun siltä ajeltiin tippaa ja piikitystä varten etujaloista karvat. Kamalan hitaasti tuntuvat vielä kasvavan takaisin, joten voi olla että hetken aikaa menee että Simon jalkakarvat ovat entisensä.
Simo ei omassa kodissaan nuku sängyssä öitään mutta täällä hän on saanut nukkua erikoisvieraan paikalla, tyynyllä mun vieressä :) Simo on päivät mun mukana töissä että pystyn vahtimaan ettei se rasita jalkaansa pomppimalla, ja sielläkin se käyttäytyy niin hienosti. Se on hurmannut kaikki työpaikalta vuokranantajasta lähtien :)
Simo - Tää on sulle: Tykkään susta niin että halkeen! :)
Simo on luonteeltaan täydellinen. Se on niin ihana sekoitus vanhempiaan, se on niin kiltti, rohkea ja samalla silti vähän itsepäinenkin kaveri että olen kyllä nauttinut jokaisesta päivästä sen kanssa. Simolla on ollut aina erityinen paikka mun sydämessäni, olen saanut seurata Simon elämää sen ensimmäisestä elinminuutista lähtien ja nähnyt sen kasvavan ja vahvistuvan päivä päivältä. Nyt se on jo iso poika ja niin paljon täynnä elämää. Onneksi saan viettää sen kanssa ainakin vielä toisen viikon!
Simolla on kuitenkin ollut hieman epäonninen syksy. Se alkoi mystisesti ontua vasenta etujalkaa ja sitä on nyt tutkittu eläinlääkärissä mutta mitään ei ole selvinnyt. Simolta otettiin kyynär, lonkka -sekä polvikuvat ja niistä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Simolla on muuten meidän eläinlääkärin mukaan ihan priimat lonkat ja polvet, mikä on hienoa! Virallisia terveystarkkeja näistä ei otettu, mutta varmasti myöhemmin Simoltakin tutkitutan polvet ja silmät. Verikokeissa ei ole näkynyt mitään poikkeavaa. Viimeksi sille piikitettiin kortisonia varvasniveliin, mutta tästäkään ei ole ollut apua.
Seuraavaksi kokeillaan hierojaa, koska jotenkin alan epäilemään että se voisi olla lihasperäistä kun kokeista ei mitään selviä. Kahden viikon päästä olisi aika eräälle kehutulle koirahierojalle, josko saataisiin sitä kautta ainakin sitten poissuljettua se ettei vaiva ole lihasperäinen. Simo on vähän kurjan näköinen nyt, kun siltä ajeltiin tippaa ja piikitystä varten etujaloista karvat. Kamalan hitaasti tuntuvat vielä kasvavan takaisin, joten voi olla että hetken aikaa menee että Simon jalkakarvat ovat entisensä.
Simo ei omassa kodissaan nuku sängyssä öitään mutta täällä hän on saanut nukkua erikoisvieraan paikalla, tyynyllä mun vieressä :) Simo on päivät mun mukana töissä että pystyn vahtimaan ettei se rasita jalkaansa pomppimalla, ja sielläkin se käyttäytyy niin hienosti. Se on hurmannut kaikki työpaikalta vuokranantajasta lähtien :)
Simo - Tää on sulle: Tykkään susta niin että halkeen! :)
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
#162 On syksy niin ihmeellinen...
"...minä kaikkea ymmärrä en! Miten vihreä maa värin uuden nyt saa, linnut lentävät merien taa..."
Kyseinen kappale oli mun lempilaulu lapsena. Soitin sitä pianolla ja lauleskelin sitä aina, ja koulussa kun sitä laulettiin meikäläinen taisi laulaa kaikista korkeimmalla ja kovimmalla äänellä sitä heheh :) Mutta ko. kappale sopii hyvin otsikoksi ja saatteeksi tähän kuvapostaukseen. Olen viime aikoina ulkoiluttanut kameraa hyvin harvakseltaan. Arki pyörii vielä muutaman viikon pitkälti koulujuttujen parissa, ja siihen asti blogikin on hieman hiljaisempi. Ennen joulua kuitenkin luvassa paljon erilaisia postauksia, kun nämä koulujutut ovat jo historiaa!
Mejä-postaus jää videon puuttumisen vuoksi nyt tulevaisuuteen, pahoitteluni niille ketkä sitä odottivat, mutta itseäni alkoi tympimään Youtuben toiminta siinä määrin että päätin koko postauksen poistaa. Olin rakentanut koko postauksen niin että videot tukevat tekstiä ja nyt niitä en saanut ladattua kiitos typerän Youtuben :( Ehkä vielä tänä syksynä saadaan postausta mejäilystä, nyt ei olla viime aikoina yhtä haavakkopeuraa lukuunottamatta treenattukaan mejää mutta varmasti vielä mejäillään ennen kuin lumi laskeutuu pysyvästi maahan.
Ajatella, että viikon päästä tähän aikaan on jo joulukuu. Kamalan äkkiä on tämäkin syksy mennyt, aika menee ihan liian nopeasti. Meillä on tällä hetkellä ehkä milli lunta paikoitellen maassa, pakkasen puolella ja lunta satelee koko ajan lisää, mutta eiköhän nuo tuosta vielä ehdi moneen kertaan sulaa ja taasen jäätyä. Voi kun jouluna olis lunta, se on mulle aina sellanen iso juttu että olis valkoinen joulu :)
Tänään tehdään väliaikaisia koiravaihdoksia kahden talon välillä, kun Lara lähtee jatkamaan juoksuiluaan maalle ja vaihtokoiraksi meille saapuu Veeran pentu Simo. Saas nähdä miten meidän arki lähtee, kun talossa onkin nyt hetken aikaa kaksi urosta ja yksi narttu. Toivottavasti hyvin! Siihen asti olisi tarkoitus mennä tällä kokoonpanolla kunnes Laran juoksut on ohi.
Mutta pidemmittä puheitta, annetaan kuvien puhua puolestaan. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille lukijoille!
Kyseinen kappale oli mun lempilaulu lapsena. Soitin sitä pianolla ja lauleskelin sitä aina, ja koulussa kun sitä laulettiin meikäläinen taisi laulaa kaikista korkeimmalla ja kovimmalla äänellä sitä heheh :) Mutta ko. kappale sopii hyvin otsikoksi ja saatteeksi tähän kuvapostaukseen. Olen viime aikoina ulkoiluttanut kameraa hyvin harvakseltaan. Arki pyörii vielä muutaman viikon pitkälti koulujuttujen parissa, ja siihen asti blogikin on hieman hiljaisempi. Ennen joulua kuitenkin luvassa paljon erilaisia postauksia, kun nämä koulujutut ovat jo historiaa!
Mejä-postaus jää videon puuttumisen vuoksi nyt tulevaisuuteen, pahoitteluni niille ketkä sitä odottivat, mutta itseäni alkoi tympimään Youtuben toiminta siinä määrin että päätin koko postauksen poistaa. Olin rakentanut koko postauksen niin että videot tukevat tekstiä ja nyt niitä en saanut ladattua kiitos typerän Youtuben :( Ehkä vielä tänä syksynä saadaan postausta mejäilystä, nyt ei olla viime aikoina yhtä haavakkopeuraa lukuunottamatta treenattukaan mejää mutta varmasti vielä mejäillään ennen kuin lumi laskeutuu pysyvästi maahan.
Ajatella, että viikon päästä tähän aikaan on jo joulukuu. Kamalan äkkiä on tämäkin syksy mennyt, aika menee ihan liian nopeasti. Meillä on tällä hetkellä ehkä milli lunta paikoitellen maassa, pakkasen puolella ja lunta satelee koko ajan lisää, mutta eiköhän nuo tuosta vielä ehdi moneen kertaan sulaa ja taasen jäätyä. Voi kun jouluna olis lunta, se on mulle aina sellanen iso juttu että olis valkoinen joulu :)
Tänään tehdään väliaikaisia koiravaihdoksia kahden talon välillä, kun Lara lähtee jatkamaan juoksuiluaan maalle ja vaihtokoiraksi meille saapuu Veeran pentu Simo. Saas nähdä miten meidän arki lähtee, kun talossa onkin nyt hetken aikaa kaksi urosta ja yksi narttu. Toivottavasti hyvin! Siihen asti olisi tarkoitus mennä tällä kokoonpanolla kunnes Laran juoksut on ohi.
Mutta pidemmittä puheitta, annetaan kuvien puhua puolestaan. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille lukijoille!
torstai 14. marraskuuta 2013
#161 Balttian voittaja 2013
Kiitos kaikista tämän blogikirjoituksen kuvista Minnalle!
Pahoitteluni blogin hiljaiseloa, itselläni on hieman kriittiset ajat menossa kun ensikuussa olisi tarkoitus valmistua tradenomiksi Turun Ammattikorkeakoulusta ja opinnäytetyön palautus on huomenna klo 12.00. Nyt kuitenkin ajattelin teille (työajalla, hups!) kirjoittaa meidän viime viikonlopun näyttelyreissusta Latviaan.
Balttian Voittaja-näyttely järjestettiin tänä vuonna Latvian Riikassa. Reissuun lähdettiin hieman erikoisemmalla kokoonpanolla - kaksi terrieriä omistajineen pakkautui tiibetinterrieri-ihmisten autoon ja eikun matka kohti Latviaa voi alkaa! Itse toimin koko matkan ajan kartan (lue: GPS-laitteen) lukijana ja hienosti sujui kyllä kaikin puolin reissu :)
Hotellin löytäminen taisi olla koko reissun haastavin osuus, nimittäin meidän hotelli oli sellaisen slummikylän keskellä että kyllä ihmetys oli suuri miten siellä voi joku hotelli olla! Positiivinen yllätys oli itse hotelli, erittäin halpa (kolme yötä noin 75 euroa per naama ja koira) ja siisti hotelli. Aamiainen oli ihan hyvä, eikä näyttelypaikallekaan ollut kuin kahdeksan kilometriä hotellilta. Nurmialueita oli ihan hyvin ja koirien kanssa sai lenkkeillä ihan mukavilla alueilla koko viikonlopun ajan.
Lauantaina olin mukana näyttelyissä vain turistelemassa ja apukäsinä, kun tiibetinterrierit olivat vuorossa. Näyttelypaikalle lähdettiin vasta puolen päivän aikoihin ja päivä meni mukavasti kehiä seuraten ja turkkeja kammaten (ahh, mä niin haluan oman turkkikoiran!!) :) Omalle porukalle tuli yksi titteli, pari sertiä ja pari cacibbia joten ei huono reissu! Illalla käytiin syömässä taivaallisen hyvää ja halpaa ruokaa paikallisessa ravintolassa, ja tuli sitä vähän kuohuvaakin maisteltua nimittäin kotimatkalla allekirjoittanut yritti ilmeisesti tyhjentää yhden huoltoaseman juotavista... Hups :D
Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, kun kettuterrierit olivat heti ensimmäisenä kehässä aamulla. Edellispäivänä lunttasin jo kilpakumppanit luettelosta ja totesin, että meidän Frank on heti ensimmäinen arvosteltava koira kehässä. Kehä alkoi tasan kello 10 ja erittäin mukava kehäsihteeri, joka itse asiassa oli sama kehäsihteeri kuin kesäiselläkin Latvian reissulla toisena päivänä, ohjasi meidät kehään. Tuomarina toimi saksalainen Walter Jungblut. Frank käyttäytyi yksilöarvostelussa hienosti, ja sai ERIn ja SA:n. Junnu-uroksia oli vain yksi joten se sai samalla myös Balttian Juniorivoittaja-13 tittelin! Tuomari arvosteli viisi muuta urosta, joista vain kaksi sai SA:n. Tuomari piti kyllä kauttaaltaan tiukkaa linjaa eikä SA herunut ilmaiseksi.
Paras uros kehässä oli lopulta Frank. nuorten luokan uros sekä valiouros. Paras uros kehässä nuori junnupoika ottikin sitten vähän kierroksia ja homma meni ihan sirkukseksi ;) Voittoon kiilasi valioluokan uros, toiseksi tuli nuorten luokan uros ja Frank jäi kolmanneksi. Tyytyväinen kuitenkin olen että koira käyttäytyi suurimmaksi osaksi hienosti ja tuo titteli saatiin kotiin, ja niin tietysti myös junnuserti joka jää roikkumaan!
Lara pyörähti myös avoimessa luokassa kehässä tuloksella AVO ERI1. SA:ta ei herunut, syitä tälle on varmasti monia. Lara oli tosi väsynyt ja nuutunut koko päivän, sitä selkeästi painoi jo pitkä näyttelyreissu ja se tekee juoksuaan jolloin se on yleensä tavallista väsyneempi. Pitkästä selästä tuli maininta kuten myös korvista. Mutta tyytyväinen olin tähänkin, aina ei voi voittaa ja kotiin tullessa Laran Latvian muotovaliotodistus oli postissa joten eipä me sieltä mitään oltais tarvittukaan ;)
.JPG)
Sunnuntaina käytiin kehien jälkeen syömässä mun lempparipaikassa Lidossa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa! Loistavaa ja edullista ruokaa! Mun ruoat tais maksaa kokonaisuudessaan ehkä 15 euroa siellä, ja mä söin paljon! Sunnuntai-illasta pakkailtiin tavarat valmiiksi ja maanantaina aamusta lähdettiin aikaisin kohti Tallinnaa. Matkalla poikettiin syömässä älyttömän halpaa heseruokaa (Kerrosateria 4 €...) ja sadama-alkon kautta laivaan. Kotona oltiin illan suussa ja kyllä oli sekä omistaja että terrierit väsyneitä reissusta :)
Kiitos kaikille reissussa mukana olleille, ei kun uusia reissuja suunnittelemaan! Alkuvuodesta olisi tarkoitus tehdä ainakin Viron reissu, ja Liettuaankin olisi kova polte päästä... Mutta seuraava isompi reissu onkin jo ensikuussa, nimittäin Messari! Siellä nähdään :)
Loppuun vielä fiilistelykuvia kehän jälkeen sunnuntailta :)
Pahoitteluni blogin hiljaiseloa, itselläni on hieman kriittiset ajat menossa kun ensikuussa olisi tarkoitus valmistua tradenomiksi Turun Ammattikorkeakoulusta ja opinnäytetyön palautus on huomenna klo 12.00. Nyt kuitenkin ajattelin teille (työajalla, hups!) kirjoittaa meidän viime viikonlopun näyttelyreissusta Latviaan.
Balttian Voittaja-näyttely järjestettiin tänä vuonna Latvian Riikassa. Reissuun lähdettiin hieman erikoisemmalla kokoonpanolla - kaksi terrieriä omistajineen pakkautui tiibetinterrieri-ihmisten autoon ja eikun matka kohti Latviaa voi alkaa! Itse toimin koko matkan ajan kartan (lue: GPS-laitteen) lukijana ja hienosti sujui kyllä kaikin puolin reissu :)
 |
| Kartturi E. Lehtinen palveluksessanne! ;) |
Hotellin löytäminen taisi olla koko reissun haastavin osuus, nimittäin meidän hotelli oli sellaisen slummikylän keskellä että kyllä ihmetys oli suuri miten siellä voi joku hotelli olla! Positiivinen yllätys oli itse hotelli, erittäin halpa (kolme yötä noin 75 euroa per naama ja koira) ja siisti hotelli. Aamiainen oli ihan hyvä, eikä näyttelypaikallekaan ollut kuin kahdeksan kilometriä hotellilta. Nurmialueita oli ihan hyvin ja koirien kanssa sai lenkkeillä ihan mukavilla alueilla koko viikonlopun ajan.
 |
| Hotelli ulkoapäin |
Lauantaina olin mukana näyttelyissä vain turistelemassa ja apukäsinä, kun tiibetinterrierit olivat vuorossa. Näyttelypaikalle lähdettiin vasta puolen päivän aikoihin ja päivä meni mukavasti kehiä seuraten ja turkkeja kammaten (ahh, mä niin haluan oman turkkikoiran!!) :) Omalle porukalle tuli yksi titteli, pari sertiä ja pari cacibbia joten ei huono reissu! Illalla käytiin syömässä taivaallisen hyvää ja halpaa ruokaa paikallisessa ravintolassa, ja tuli sitä vähän kuohuvaakin maisteltua nimittäin kotimatkalla allekirjoittanut yritti ilmeisesti tyhjentää yhden huoltoaseman juotavista... Hups :D
 |
| Mun tukkahan on ku tibben turkki?! :D Kuvassa tibbe "Lila". |
 |
| Lauantain ravintolaillallisen jälkkäri, OLI HYVÄÄ! |
Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, kun kettuterrierit olivat heti ensimmäisenä kehässä aamulla. Edellispäivänä lunttasin jo kilpakumppanit luettelosta ja totesin, että meidän Frank on heti ensimmäinen arvosteltava koira kehässä. Kehä alkoi tasan kello 10 ja erittäin mukava kehäsihteeri, joka itse asiassa oli sama kehäsihteeri kuin kesäiselläkin Latvian reissulla toisena päivänä, ohjasi meidät kehään. Tuomarina toimi saksalainen Walter Jungblut. Frank käyttäytyi yksilöarvostelussa hienosti, ja sai ERIn ja SA:n. Junnu-uroksia oli vain yksi joten se sai samalla myös Balttian Juniorivoittaja-13 tittelin! Tuomari arvosteli viisi muuta urosta, joista vain kaksi sai SA:n. Tuomari piti kyllä kauttaaltaan tiukkaa linjaa eikä SA herunut ilmaiseksi.
 |
 |
| Paras uros kehästä, vas. Halcar Jersey Boy, kesk. Vorondo Hescin |
Lara pyörähti myös avoimessa luokassa kehässä tuloksella AVO ERI1. SA:ta ei herunut, syitä tälle on varmasti monia. Lara oli tosi väsynyt ja nuutunut koko päivän, sitä selkeästi painoi jo pitkä näyttelyreissu ja se tekee juoksuaan jolloin se on yleensä tavallista väsyneempi. Pitkästä selästä tuli maininta kuten myös korvista. Mutta tyytyväinen olin tähänkin, aina ei voi voittaa ja kotiin tullessa Laran Latvian muotovaliotodistus oli postissa joten eipä me sieltä mitään oltais tarvittukaan ;)
Sunnuntaina käytiin kehien jälkeen syömässä mun lempparipaikassa Lidossa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa! Loistavaa ja edullista ruokaa! Mun ruoat tais maksaa kokonaisuudessaan ehkä 15 euroa siellä, ja mä söin paljon! Sunnuntai-illasta pakkailtiin tavarat valmiiksi ja maanantaina aamusta lähdettiin aikaisin kohti Tallinnaa. Matkalla poikettiin syömässä älyttömän halpaa heseruokaa (Kerrosateria 4 €...) ja sadama-alkon kautta laivaan. Kotona oltiin illan suussa ja kyllä oli sekä omistaja että terrierit väsyneitä reissusta :)
 |
| Lidossa oli jo joulu :) |
Kiitos kaikille reissussa mukana olleille, ei kun uusia reissuja suunnittelemaan! Alkuvuodesta olisi tarkoitus tehdä ainakin Viron reissu, ja Liettuaankin olisi kova polte päästä... Mutta seuraava isompi reissu onkin jo ensikuussa, nimittäin Messari! Siellä nähdään :)
Loppuun vielä fiilistelykuvia kehän jälkeen sunnuntailta :)
 |
| Frank 12 kk ja pokaalit |
 |
| Onnellinen (ja kuristava :D) omistaja :) |
 |
| :) |
 |
| < 3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)