#159 Voihan syksy!

Syksy on täällä. On kylmää, pimeää, tuulista, sateista, märkää... Mutta minä en valita! Kylmyys ja märkyys kuuluvat tähän vuoden aikaan. Sadevaatteet ja kumisaappaat on keksitty. Koirillekin on takkeja yllinkyllin ja heijastinvermeetkin löytyvät niin ihmisille kuin koirillekin. Silti syksy on taas jotenkin niin masentavaa aikaa. Treenaaminen ei innosta, lenkitkin lyhenevät huonojen kelien vuoksi ja sisälle tulee kilotolkulla hiekkaa heti kun yksikin kaksi tai nelijalkainen käy ulkona.

Olen viimeiset kaksi viikkoa kirjoittanut opinnäytetyötäni ja vielä olisi 2,5 viikkoa jäljellä. Meillä eletään siis tällä hetkellä melko hektistä aikaa, nimittäin kaikki vapaa-aika menee kirjoittamisen parissa. Koirat ovat ottaneet hienosti vastaan tämän hieman passiivisemman omistajansa. Ne nauttivat sängyllä ja sohvalla lötköttelystä, välillä ne painivat vähän matolla. Kunhan ruokaa tulee ja pissalle pääsee niillä ei ole mikään hätä minnekään.

Viikonloput vietetään Kojonkulmalla maaseudun rauhassa, jotta koirat pääsevät liikkumaan enemmän ja minä saan keskittyä kirjoittamiseen rauhassa. Ihana äitini on luvannut huolehtia pääsääntöisesti koirista viikonloppuisin, jotta saan keskittyä kirjoitustyöhön rauhassa. Jouluun mennessä pitäisi olla kaikki hommat valmiina, joten on tässä vielä työsarkaa. Jotenkin alan jo hieman toivomaan lunta, mutta toisaalta, sitten se taas iskee, nimittäin polte päästä luolametsälle... Joten parempi että tämä synkkä syksy jatkuu vielä tovin, jouluksi voisi sitten tulla talvi kun tämä tyttö on vapaa kouluhommista.

Eilen tuli postissa Baltian voittajan numerolaput sekä aikataulut. 11 sileäkarvaista kettuterrieriä on ilmoitettu joten kyllä ainakin kilpakumppaneita riittää! Me lähdetään sinne puhtaasti pitämään hauskaa, tavoitteena ei ole kuin hyvinkäyttäytyvät koirat ja kiva reissu :) Sen jälkeen onkin luvassa kolmipäiväinen Messari viikonloppu joulukuussa, sitä reissua odotan myös kovasti. Sinne on lähdössä näillä näkymin kolme ihmistä ja kuusi koiraa, oumai! On siinä porukkaa poikineen sulloa yhteen autoon!

Viikonloppuna tehtiin verijälkiä vaihtelevalla menestyksellä. Tarkoitus olisi tehdä verijälkitreeneistä oma postaus lähipäivinä, joten en ala tässä sen enempää siitä vielä kertomaan. Voin kuitenkin sanoa että videomateriaali oli "hieman" sumeaa, kun meidän äiti ei oikein vielä hallitse tuolla järjestelmäkameralla videokuvaamista... Materiaalia ja postausta on kuitenkin luvassa viimeistään loppuviikosta!

Jotta postaus ei menisi pelkkään allekirjoittaneen läpinöihin, loppuun täällä julkaisemattomia kuvia koirien syksyisistä rallitteluista :) Kuvat on kaikki kuluneen kuukauden aikana. Mukavaa viikonjatkoa kaikille ja muistakaa heijastimet, myös nelijalkaisilta kavereiltanne, siellä on oikeasti pimeää!

Frank ja Veera kilpasilla

Vaikka nää kuvat ei laadultaan ole mitään huippua,
tää on silti mun yks suosikkikuvia koirista :)
Vauhdinriemua!

Mustat muruset!

Koko kolmikko kirmaamassa! Oikealla näkyy pikkaisen
meidän vanhaa taloa, jonka alta on otettu monet
supikoirat ja muutama mäyräkin talteen ;)

Veera on tainnut ottaa niskakarvoista päätellen
hieman kierroksia Frankin kosiskeluista :D

Vauhtikaksikko päästelee :)

Frank lempipuuhassaan, tennispallon kanssa
juoksemassa! Kyllä se sitä minullekin aina välillä
noutaa, kun on sillä tuulella... :D

Tässä näkyy miten mun koirat alkaa kuljettaa
palloja kun väsy alkaa iskeä, otetaan pallo "sivu-
poskelle" niin mahtuu vielä läähättämäänkin ;)

#158 Kauden ensimmäinen "haavakko" Veeralle

Vaikka syksy ei olekaan lempi vuodenaikojani, syksy on siitä mukavaa aikaa että metsästyskausi alkaa ja koirat saavat taas uutta tekemistä ohjaajasta puhumattakaan :) Kulunut syksy on ollut kyllä harvinaisen ihana säältään, suurimmaksi osaksi aurinko on paistanut, vettä ei ole tullut nimeksikään ja tassupyykiltäkin ollaan säästytty.

Johtuen omista kiireistäni (ja saamattomuudestani) ei olla vieläkään vedetty ainuttakaan verijälkeä koirien kanssa koko syksynä, vaikka verta onkin nyt pakkasessa taas odottamassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus ryhdistäytyä ja tehdä jälki perjantaina joka ajetaan sitten lauantaina. Tarkoitus olisi tehdä kaksi eri jälkeä, pidempi ja haastavampi vanhemmille ja kokeneemmille koirille (Veera & Lara), ja lyhempi ja suorempi jälki ensikertalaisille (Simo & Frank). Katsotaan mitä siitä tulee, otan kameran mukaan ja toivon mukaan saan vähän videomateriaaliakin jäljistä teille!

Eilen kuitenkin päästiin verijälkikonkari Veeran kanssa tositoimiin, kun läheiseen metsään oli juossut peuravasa. Soitto tuli juuri sopivaan aikaan, oltiin nimittäin jo valmiiksi maalla joten eikun koira mukaan ja menoksi. Peuravasa oli juossut noin 150 metriä ampumapaikasta, eli ei kauaksikaan. Selkeää verijälkeä ei löytynyt, mutta ilmeisesti tuore veri ja riista haisevat niin hyvin koiran nenään että se otti ilmasta vainun ja paineli metsään samasta kohtaa mistä peurakin oli mennyt ja löysi nopeasti jo kuolleen peuran.

Veera sai taas paljon kehuja kuinka nopea jäljestäjä se on, ei haahuile eikä huini vaan hyvin määrätietoisesti etsii riistan. Tällaiset jälkikoirat ovat kultaakin kalliimpia, kun illat tästä pimenee. Pelkän taskulampun valossa on kovin kurja etsiä metsästä eläintä joka voi juosta kauaksikin. Koiran kanssa ei tarvitse huinia vaan koira paikantaa verijäljen ja löytää riistan nopeasti. Toivottavasti Veeran pojasta Simosta saadaan yhtä hyvä jälkikoira, niin on sitten aina maalla yksi koira tarvittaessa tällaisia tilanteita varten.

Veeralle toivon saavani vielä kuluvan syksyn aikana vaikeampiakin haavakkotehtäviä, tämä koira kyllä löytää kolaripeurat ja muut sillä Veeralla on ihan mieletön hajuaisti ja riistavietti.

Veera ja eilinen "haavakko"

#157 Ompas täällä hiljaista...

Mitä meille kuuluu? No hiljaista kuuluu! Viime viikonloppuna talo tyhjeni viimeisistä koiranpennuista ja sen jälkeen on ollut hyyyvin hiljaista. Vähän liiankin hiljaista!

Osku, oikealta nimeltään E. Diamond Heart, lähti
uuteen kotiinsa viimeisenä ja tässä "pojat" viimeistä
päivää yhdessä, lauantai-illalla :)

Aikuiset koirat tuntuvat olevan onnellisia kun penturumba on tältä erää ohi, ne kävivät muutamaan kertaan katsomassa keittiössä vanhan pentuaitauksen paikan kuin tarkistaakseen ettei siellä varmasti ole enää yhtään pentua. Sen jälkeen ne onkin vallannut sohvan ja sängyn ja ottanut lepiä niin maan perusteellisesti :D

Tytöt sunnuntai "aamuna" eli klo 11.00... :D

Nyt kun pennut ovat maailmalla ja on taas huomattavasti enemmän aikaa panostaa omiin koiriini, Frankin kanssa ollaan alettu paneutua täysillä sen hihnakäytökseen lenkillä. Keväällä kun se saapui Yhdysvalloista Suomeen se oli aivan järkyttävä lenkittää, se veti ja riuhtoi ja repi joka suuntaan ja räksytti polkupyörät, ihmiset ja eläimet mennen tullen. Nyt Frankin käytös on parantunut siinä määrin, että se osaa ylipäätään kulkea hihnassa, kulkea reunassa, lähes vetämättä (meillä on osan aikaa käytössä vedonestovaljaat) ja ihmiset saa kävellä ohitse ilman että alkaa hirveä haukunta. Mutta edelleen Frank haukkuu polkupyöriä ja vastaantulevia koiria eli työsarkaa on vielä jäljellä. Polkupyörissä ollaan otettu edistysaskel siinä määrin että takaatulevia pyöriä se ei enää hauku, ennen se alkoi niitäkin haukkumaan ja yritti vetää niiden perään.

Kuka tällaista nappisilmää
voisi vastustaa? :)

Pienin askelin edetään, välillä tulee takapakkia varmasti mutta eiköhän talven aikana tästäkin koirasta saada kelpo kansalainen ja kaupunkilainen. Frankista huomaa että se on elänyt ainakin osittain kennelkoirana, koska se on niin tottumaton normaaliin arkisiin asioihin kuten niihin polkupyöriin. Se on hyvin haukkuherkkä, mistä olen ollut tosi yllättynyt kun muut omat koirani ovat hyvinkin hiljaisia ja haukkuvat lähinnä metsällä, joten sen ensimmäinen reaktio kaikkeen on yleensä haukkuminen. Näyttelypaikoilla ja muilla julkisilla paikoilla, missä on paljon ihmisiä/koiria/yleistä hälinää se osaa käyttäytyä tosi hienosti, mutta näin taajama-alueella kun vastaan tulee yksittäisiä pyöriä/koiria sen käytös on huonompaa.

Eilen harjoiteltiin maalla luoksetuloja koirieni kanssa. Olen näin upeana syksynä päässyt viikottain juoksuttamaan koiria sänkipellolle ja onkin ollut hienoa huomata miten koirat nauttivat kun saavat juosta kaiken ylimääräisen energiansa pois. Ainoa miinuspuoli on ollut se, että koirat ovat Veeraa lukuunottamatta yrittäneet ottaa hatkoja eli lähteä painamaan metsään kuuntelematta minua laisinkaan :D Normaalisti hyvinkin kuuliainen Lara on päättänyt pienessä mielessään, että jos Frank lähtee lipettiin hän lähtee myös. Sen vuoksi otin eilen nameja taskuun ja pellolla otettiin paljon luoksetuloja ja kontaktiharjoituksia jotka onnistui porukassa oikein hienosti. Koirat ei ottanut hatkoja eikä mun tarvinnut huutaa ääntäni käheäksi kutsuessani niitä takaisin :)

Frank rallittelemassa pellolla viime viikolla :)

Muuten meille ei oikeastaan kuulukaan mitään ihmeellistä. Olen hirveästi selaillut läheisten seurojen koulutustarjontaa ja koittanut löytää Veeralle ja mulle sopivaa agilityryhmää. Haluaisin hirveästi aloittaa uuden lajin, kun tuntuu että TOKO ei kuitenkaan ole ihan Veeran laji. Tai sitten se ei ole mun lajini, kun ei meinaa hermot kestää ei koiralla eikä omistajalla ;) Joka tapauksessa TOKOsta ei kuitenkaan kokonaan olla luopumassa vaan ennemminkin ollaan hakemassa toista lajia siihen rinnalle, kun tuntuu että agilityssä meillä voisi olla enemmän annettavana kuin TOKOssa nimenomaan koiran hermorakenteenkin vuoksi, ohjaajan hermoista puhumattakaan :D

Olenko muistanut täällä blogin puolella mainostaa Laran hienoista terveystuloksista? No, joka tapauksessa kertaus on opintojen äiti. Lara kävi viime viikolla Raision koirakissaklinikalla silmä -ja polvitarkastuksissa ja tulokset puhukoot puolestaan - polvet 0/0, silmissä ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia tai muutenkaan mitään poikkeavaa. Upeeta, mahtavaa, hienoa! Lara on kaikinpuolin täyttänyt kaikki odotukseni ja vielä kirsikkana kakussa nämä upeat terveystulokset.

Rakas, upea, ihana Lara! Tykkään! < 3 Tuuloksen näyttelystä 6.10.2013.
Kiitos kuvasta Katriina Mäenpää!

Näihin kuulumisiin ja tunnelmiin, mukavaa loppuviikkoa kaikille! Meillä viikonloppu sujuu rauhallisesti maaseudun rauhassa ja kotosalla :)

Tämä kuva sai tavattomasti kehuja ja
kommentteja FBissa lisättyäni sen
kansainväliselle kettuterrieri-palstalle,
eikä suotta! Tässä kyllä niin kiteytyy
kettuterrierin perus (upea) ilme ja luonne :)
Frank  < 3

#156 Laran luonnetesti 29.9.2013

Käväistiin Laran kanssa luonnetestissä Raisiossa 29.9.2013. Lara tuli ilmoitettua luonnetestiin ihan päähänpistoksesta kun kuulin että testiin oli vielä vapaita paikkoja. Ajatushan oli testauttaa Lara alunperin ensi keväänä mutta aikaistettiin sitä kun testissä vapaata oli ja ajattelin koiran olevan valmis siihen. No, ei mennyt sitten ihan putkeen Laran(kaan) luonnetesti...

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja Lara odotteli tosi levollisena omaa vuoroaan metsänsyrjässä. Kun meidän vuoro tuli, Lara tapansa mukaan innokkaasti hyppien tervehti tuomarit (ja melkein yleisönkin) ja pienen keskustelutuokion jälkeen aloitettiin testi. Tuomareina testissä oli Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen.

Vuoroa odottamassa :)

Leikkiin Lara lähti innokkaasti ja repi lelua minkä kerkesi. Olin positiivisesti yllättynyt koska kotona se ei ole mikään kova leikkijä koskaan ollut, eikä oikeastaan innostu muusta kuin palloleikeistä vaikka oltaisiin ihan kahdestaankin leikkimässä. Ketun/supinnahkoja Lara tykkää kyllä repiä mutta lelujen kanssa mielenkiinto lopahtaa nopeasti.

Molemmat erikoiskokeet menivät ihan superhuonosti. Kelkan kanssa Lara säikähti ihan tosissaan eikä meinannut millään tasaantua, vaikka kelkalta riisuttiin pipoa ja muuta. Olin hieman hämmentynyt että se käyttäytyi noin, kun normaaleissa arkisissa tilanteissa saa melkein sotatanner jyristä että Laran saisi noin tolaltaan. Toinen erikoiskoe, eli pimeä huone, meni sitten vieläkin surkeammin. Lara ei yksinkertaisesti lähtenyt ovelta hakemaan minua vaan jouduin tulemaan puoleen väliin matkaa vastaan ja huutamaan sitä useamman kerran ennenkuin se tuli luokseni tuomarin valon avittamana. Tottakai olin tosi pettynyt tähänkin, sillä onhan Lara toiminut itsenäisesti luolilla, joten en tajua miksei se minua lähtenyt laisinkaan etsimään vaan jäi ovelle istumaan...

Kaapua/haamua (miksi sitä nousevaa kangasta sanotaankaan) Lara ei pelästynyt oikein nimeksikään. Siinä matkalla oli vähän kävelyongelmia kun Lara jäi tuijottamaan avustajaa joka kankaan nosti, mutta kun kangas nousi Lara oli täysin sujut asian kanssa ja kun käveltiin kankaan ohi uudestaan se nuuhkaisi sitä pari kertaa ja jatkoi matkaansa. No tynnyrille tulikin sitten taas samantyylinen reaktio kuin kelkalle, Lara haukkui kauempana ja minun piti maanitella se katsomaan tynnyriä.

Lara puolusti minua hieman haukkumalla kun tuomari tuli uhaten kohti, mutta yksinään se ei itseään puolustanut laisinkaan. Lara on kyllä niin kiltti ja luottavainen koira, että odotinkin siltä tällaista käytöstä. Laukaukset kuullessaan ensimmäisellä kerralla Lara jatkoi matkaa reagoimatta kävellen mutta pysähdyksessä se alkoi haukkumaan laukauksen kuullessaan... Eipä ole sellaistakaan aiemmin tehnyt mutta kerta se on ensimmäinenkin!

Kaiken kaikkiaan voi sanoa että olen tosi pettynyt Laran luonnetestitulokseen. Pisteet olivat kyllä ihan oikeat ja ansaitun huonot, sillä koira toimi todella huonosti varsinkin molemmissa erikoiskokeissa mutta itsellä oli odotukset huomattavasti korkeammalla kuin mitä pisteitä sitten loppujen lopuksi tuli...Olen paljon pohtinut syitä miksi näin kävi, mutta luulen että Lara oli vain yksinkertaisesti liian nuori ja kokematon tähän testiin, olisi pitänyt malttaa vielä vuosi tai pari ennenkuin vie testiin. Eli oma moka, mutta näillä mennään! Laran ajattelin joskus parin vuoden päästä viedä vielä luonnekuvaukseen, josko siihen mennessä olisi elämänkokemusta ja ikää karttunut niin ettei "haamut hypi silmille" ihan täysin ;)

Tässä vielä pisteet ja osasuoritukset:

Toimintakyky -2 Riittämätön
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus + Paukkuärtyisä

Tulos 127 p. josta vähennetään -30p (toimintakyvystä), jolloin loppupisteiksi jäi 94 pistettä.

Tässä odoteltiinkin jo tuloksia :)

#155 Debyyttejä Tuuloksessa

//Edit: Lupaamani postaus Laran luonnetestistä on tulossa viikonloppuna/ensiviikon alussa, youtube-kanavani on hieman tökkinyt enkä ole saanut ladattua videoita luonnetestistä nettiin vielä. Postaus julkaistaan siis kun videotkin ovat nettiin saatu :)

Viime viikon sunnuntaina startattiin näyttelyihin Tuulokseen, mukana viisi kettuterrieriä ja kaksi ihmistä. Katastrofin ainekset olivat käsillä siis jo lähtökohtaisesti, ja kun autossa alkoi välittömästi desibelit yltyä sellaisiin fääreihin että korvakäytävissä humisi oli pakko tehdä hieman pesäeroa eräiden herrasmiesten välillä että matka voisi jatkua hieman hiljaisemmissa tunnelmissa. Ihmeen kaupalla Forssan kohdalla koirat päättivät hiljentyä ja saatiin ajella rauhassa Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Tuulokseen.

Näyttelypaikkana oli Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihalli, joka olikin melkoinen kokemus. Tilaa oli kyllä riittävästi mutta meteli ja väenpaljous tuntui kyllä tällaisessa parkkihallissa ahdistavammalta kuin normaaleissa sisänäyttelyissä. Itse en henk. koht. ole muutenkaan sisänäyttelyihminen, kun se väenpaljous alkaa helposti ahdistamaan mutta onneksi koirat ei moisesta mitään välitä :) Frank käyttäytyi ensikertalaiseksi hienosti näyttelypaikalla, aluksi tietty piti haukkua vähän kavereita mutta äkkiä se huomasi että haukkuminen on ihan turhaa kun niitä kavereita on satoja siellä samassa paikassa kuin hän :D

Ekana kehään astelin siis Frankin kanssa. Tuomarina meillä oli Tapio Eerola. Frank arvosteltiin toisena luokassa, se sai ERInomaisen. Kilpailuluokassa hävisimme toiselle (Johannan omistamalle) urokselle, eikä SA:takaan herunut. Tuomari olisi halunnut Frankille pidemmän kaulan. Vähän jäi harmittamaan, kun vasta kotona huomasin että tuomari oli kuullut/kehäsihteeri kirjannut Frankin iän ihan väärin. Frank täytti 11kk juuri sinä päivänä, kun paperissa luki 16kk... Tiedä sitten olisiko se mitään muuttanut mutta kun tuo kroppa on vielä niin kesken niin vähän harmitti että tuomari luuli sitä vanhemmaksi jolloin oletti sen olevan valmiimpi kuin mitä se nyt oli. No tällaistä tää välillä on, seuraavassa näyttelyssä täytyy käyttää vähän ääntä että tuomari kuulee iän varmasti oikein ;)

Kiitos kuvasta Katriina Mäenpää!

Lara debytoi Tuuloksessa ensimmäistä kertaa valioluokassa. Se sai hienon arvostelun, mutta hävisi silti siskolleen ja SA:ta ei herunut Larallekaan. Lara esiintyi vielä Johannan kasvattajaryhmässä, joka oli lopulta koko näyttelyn 3. kaunein kasvattajaryhmä eli BIS3-kasvattajaryhmä!! Onnea paljon Johanna, ihan mahtava päätös päivälle :)

Kiitos kuvasta Katriina Mäenpää!

Seuraavaksi suunnataankin Latviaan ensi kuussa ja Balttian voittajaan. Sitten lomaillaankin melkein kuukausi ja sitten on Messarin vuoro. Isoja karkeloita luvassa siis, katsotaan kuin meitin käy :)

#154 Lapsoset maailmalla

4/6 pennusta on jättänyt tutun ja turvallisen kotipesän ja suunnannut maailmalle. Kotona on kovin hiljaista, kun enää Osku ja Kerttu edustavat viimeisintä pentuetta kotosalla. Nekin lähtevät viikonlopun aikana uusiin koteihinsa. Olen kuullut "kentältä" tosi kivasti kuulumisia jo pois muuttaneista lapsosista, ja ajattelinkin hieman kertoa teille mitä pennuille kuuluu.

Ensimmäisenä uuteen kotiinsa muutti viime viikon torstaina Hertta. Hertta muutti sijoitukseen Teijan ja Vesan luokse Punkalaitumelle. Kotimatka oli sujunut Herttamaisesti hieman äänihuulia avaten, mutta kotiin päästyään Hertta oli rohkeasti tutustunut uuteen kotiinsa. Hertta onkin kuuleman mukaan kotiutunut hyvin. Neiti osaa liikkua hihnassa jo hyvin ja asiatkin tulee hoidettua pihalle hienosti. Yksinoloakin on harjoiteltu ja neiti näyttäisi kaikinpuolin olevan kotiutunut upeasti. Tyttö on muutenkin kuulemma kovin Herttainen luonteeltaan :)

Perjantaina uuteen kotiinsa ensimmäisenä lähti Milo. Milo-poika muutti Ninan ja Mikaelin ensimmäiseksi koiraksi Poriin ja kentältä kuuluu, että "jässikkä" on myös kotiutunut hienosti. Matka oli sujunut Poriin hienosti, ja kotiin tutustuminen sujui hyvin. Milo on saanut myös uusia koirakavereita perheen muista terriereistä. Yksinolotkin ovat alkaneet sujumaan ja hienosti näyttää poika kotiutuneen uuteen kotiinsa kuvistakin päätellen :)

Perjantaina toinenkin pentu, Paavo, lähti uuteen kotiinsa. Paavo muutti tätini Marjon sekä serkkujeni Nean ja Joen perheenjäseneksi Hirvikoskelle eli aivan lähelle. Paavo jää sijoitukseen eli tullaan näkemään niin näyttelykehissä kuin toivottavasti tulevien Emmetfox-pentujen sukutauluissakin :) Paavo sai heti uuden koirakaverin perheen leikatusta jackrusselinterrieri uroksesta. Paavo on kotiutunut hienosti ja on kuulemma todella toimelias ja leikkisä pieni miehenalku.

Lauantaina uuteen kotiinsa suunnisti Tyyne joka lähti reippain mielin kohti uutta kotiaan Helsinkiä. Matka Helsinkiin oli sujunut Tyynemäisen rauhallisesti :) Tyyne on kotiutunut hienosti uuteen kotiinsa ja on myös aloittanut yksinoloharjoitukset onnistuneesti!

Terveisiä kaikille pennuille ja omistajille sinne maailmalle, täällä kasvattajatäti jää innokkaasti odottamaan mitä näistä lapsista kasvaa isona! :) Suukkoja ja rapsutuksia ihanille pentusille!

#153 Tässä he tulevat - D-pentueen jäsenet!

Nyt olisi luvassa odotettu D-pentujen esittelypostaus, jossa kirjoitan omia mietteitäni pennuista ja kerron hieman pennuista nyt ja niiden tulevaisuudennäkymistä myöskin. Pennut ovat kasvaneet ihan hirmuisesti ja ovat kyllä sellaisia riehujia että meinaa neliöt loppua kämpässä kun pennut alkavat ottamaan spurtteja. Pennut syövät jo kiinteää ruokaa ja Nirppu on hienosti vieroittanut ne tulevaa muuttoa ajatellen. Tarpeet osataan tehdä hienosti pihalle tai sanomalehdelle, ja ulkona pennut tykkäävät myöskin juosta, leikkiä ja tutkia takapihan aarteita. Hihnassa pennut osaavat myös jo kirmata, tosin aina suunta ei ole ihmisen haluama mutta tottuneita hihnalenkkeilijöitäkin pennut jo ovat :)

Lara on ottanut pentujen leikittäjän roolin ja hoitaakin sitä roolia erinomaisesti. Takapihalla se kirmaa pentujen kanssa ja muutenkin pitää niitä kuin omiaan, hoivaa ja putsaa ja nyt kun Nirppu on pennut vieroittanut se saa viettää pentuaitauksessakin aikaa. Innolla odotan millainen äiti se omille pennuilleen tulee olemaan, kun se näin hienosti ottaa toisenkin nartun pennut omakseen.

Mutta sitten itse asiaan, eli D-pentueen esittelyyn! Samalla esittelyihin lisään myös viime päivinä otettuja kuvia pennuista :) Aloitetaan esittely kaikkien rakastaman Hertta-neidin esittelyllä.

Hertta, oikealta nimeltään Emmetfox Drop Dead Diva, on pentueen yksi kilteimpiä pentuja. Se on porukan rauhallisimpia, toisaalta kuitenkin myös itsenäisempiä pentuja ja on aivan pikkupennusta asti näyttänyt olevansa porukan rohkeimpia pentuja. Ekoja kertoja ulkoillessamme Hertta oli porukan rohkein joka uskaltautui ensimmäisenä tutkailemaan pihaa. Hertta on myös kova sylivauva ja tykkää olla sylissä pallutettavana. Hertta-neiti sijoitetaan Punkalaitumelle, n. 30 kilometrin päähän luotani jonne se pääsee Teijan ja Vesan silmäteräksi sekä ensimmäiseksi koiraksi. Hertta-neitiä nähdään toivottavasti tulevaisuudessa näyttelykehissä :)

Tyyne, oikealta nimeltään Emmetfox Dream Catcher, on porukan pippurisin pieni tyttönen. Tyyne on reipas ja rohkea, mutta toisaalta hyvin sosiaalinen pieni kettuterrierinalku joka tykkää olla sylissä ja katsella muiden leikkimistä ihmisten sylistä. Tyyne on melkoinen "jukuripää" eikä hevillä anna periksi jos on keksinyt jonkun jutun mitä pitää kokeilla kielloista huolimatta. Tyyne on hurmannut suloisella ilmeellään monet pennunkatsojat, mukaanlukien Tyynen tulevan omistajaperheen Helsingistä. Sinne Tyyne suuntaakin lauantaina pariskunnan ensimmäiseksi yhteiseksi koiraksi, perheeseen jossa on aiempaakin kokemusta kettuterriereistä. Heillä tulee varmasti mukavaa aikaa yhdessä pienen Tyyne-tyllerön kanssa :)

Kerttu, oikealta nimeltään Emmetfox Design To Foxrod, on porukan pienin pentu. Kerttu, ex-nimeltään Kirppu, kertoi kyllä jo pienenä sisaruksilleen että häntä ei tallota pienestä koosta huolimatta. Kerttu on kiltti ja mukava pentu, jokseenkin hyvin toimelias ja pienien jäynien tekeminen onkin Kertun lempipuuhaa. Kerttu kahlitsee katseita ryhdikkäällä olemuksellaan ja näyttävällä värityksellään. Kerttu muuttaa sijoitukseen kennel Foxrodiin Johannalle ja siitä tulee meidän tulevaisuuden yhteinen projektimme :) Kerttua nähdään varmasti näyttelykehissä ja toivottavasti myös metsällä jos Kerttu osoittaa taipumuksia sinnekin suuntaan.

Milo, oikealta nimeltään Emmetfox Dark Temptation, on porukan "jässikkä" mutta varmasti yksi riehakkaimmista pennuista. Milo on muiden urospentujen tapaan hyvin riehakas ja repimisleikit ovatkin sen lempipuuhaa. Painileikit, juoksuleikit, repimisleikit ja oikeastaan kaikki leikit ovat tämän reippaan kettuterrierinalun mieleen. Milolla on hieno tasapainoinen rakenne ja siitä odotetaankin suhteellisen lupaavaa näyttelykoiraa. Tulevaisuus kuitenkin näyttää, innostuuko Milon tulevat omistajat Porista kiertämään näyttelyitä :) Milo muuttaa perjantaina nuoren pariskunnan ensimmäiseksi omaksi koiraksi.

Osku, oikealta nimeltään Emmetfox Diamond Heart, on porukan "musta lammas" eli väritykseltään kaikista mustin. Osku on sosiaalinen ja riehakas pikku kettuterrieri, joka rakastaa veljiensä tavoin kaikkia leikkejä painimisesta vetoleikkeihin. Osku on ollut hieman "äidintissiposki" nuorempana mutta on kasvanut hirveästi viimeisien viikkojen ajan ja on osoittanut reippaan luonteensa uusissa tilanteissa. Kun pennut saivat Oskun tulevalta perheeltä lahjaksi ketunnahan Osku tuntui tietävän että ketunnahka on häntä varten ja repi sitä hullunlailla. Ja kun repimiset oli revitty käpertyi se nukkumaan lämpimän nahan päälle. Osku muuttaa ensiviikolla Teuvaan toisen kettuterrierin kaveriksi ja sen tulevaisuus näyttää hyvin aktiiviselta - metsästystä, näyttelyitä ja agilityä sen mukaan mihin koira taipumustaan näyttää, kettuterrieristä on moneksi joten toivottavasti kaikkiin näihin! :)

Paavo, oikealta nimeltään Emmetfox Dirty Little Secret, on ryhdikäs ylämäkeen liikkuva urospentu. Paavo on luonteeltaan melko "perus jätkä", eli kaikki käy tälle herralle. Paavo on reipas ja reagoi aina uusiin asioihin uteliaana ja reippaana niinkuin kettuterrierin kuuluukin. Paavo muuttaa myös sijoitukseen ja jää pennuista kaikista lähimmäksi, vain noin kahdeksan kilometrin päähän. Paavo muuttaa tätäni ja kahden serkkuni sekä heidän aiemman koiran, leikatun jackrussellinterrieriuros Pinin kaveriksi ja tulevaisuudessa Paavoa nähdäänkin ainakin näyttelykehissä!