maanantai 9. joulukuuta 2013

#165 Frankin ensimmäinen talvi Suomessa

Frank saapui keväällä Suomeen, joten se ei ole koskaan aiemmin nähnyt lunta Suomessa. Frankin syntymaassa Yhdysvalloissa on kyllä ollut lunta, ja muistankin Frankin kasvattajan Annen maininneen että Frank rakasti lunta jenkeissä. Ja niin se rakastaa myös Suomessa! Se vetää sellaista pierurallia ympäri pihaa, kauhoo lunta suuhunsa ja välillä työntää koko naamansa lumeen niin että ei edes korvia näe :D Hassu koira.

Lauantaina tuli otettua muutama posetuskuva Frankin kanssa, kun mulla ei vielä ollut yhtään sellaista kuvaa missä olisin Frankin kanssa vähän paremmin edustettuna jos Latvian voittajakuvia ei lasketa. Mun hiukset oli vaan ihan kamalat niihin aikoihin joten halusin vähän (itsestäni) edustavampia kuvia ;)

Lukijat, nyt saisi esittää postaustoiveita meille! Innostusta olisi kirjoittaa vaikka ja mistä vaan ei kauheasti ole postausideoita, joten laittakaan tulemaan aiheita tai ideoita postauksiin! :)

Tässä kuvasatoa lauantailta!






sunnuntai 8. joulukuuta 2013

#164 10 faktaa sileäkarvaisista kettuterriereistä

Sain idean tähän postauksen parhaan ystäväni blogista (käykäähän katsomassa blogi täältä!) ja tarkoituksenani on siis kirjoittaa 10 faktaa sileäkarvaisista kettuterriereistä :) Faktathan perustuvat aivan täysin omaan kokemuspohjaani joten otathan tämän hieman osittain huumori mielellä.

1. Sileäkarvaiset kettuterrierit rakastavat ihmisiä.

Mitä tapahtuu, kun kotiini saapuu ystäviä tai tuttuja kyläilemään? Koirat sekoavat. Ne hyppivät, pomppivat, joskus jopa kiljuvat koska ne tahtovat päästä tervehtimään tulokkaita ja nuolemaan kaikkien vieraiden naamat ihan märäksi :D Kettarit rakastaa halimista, pussailua, paijaamista, läheisyyttä ja ne rakastavat kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. En ole vielä eläissäni tavannut yhtään sileäkarvaista kettuterrieriä joka ei olisi äärimmäisen ihmisrakas.




2. Sileäkarvaisia kettuterriereitä voi pitää vapaana.

Olen törmännyt väitteeseen, jonka mukaan sileäkarvaisia kettuterriereitä ei voi pitää milloinkaan vapaana, useita kymmeniä kertoja. Ne kuulemma ampaisevat samantien pihasta omille teilleen eivätkä takaisin tule. Ihmiset luulevat, että koska koiralla on riistavietti, se tarkoittaa automaattisesti sitä että koira lähtee samantien ensimmäisen rusakonpökäleen perään kun sen haistaa. Väärin! Omat koirani ovat kaikki pysyneet pihassa ja niitä on voinut käydä juoksuttamassa pelloilla. Tottakai se on vaatinut koulutusta ja esimerkiksi luoksetulo tulee treenata kuntoon ensin :) Enkä väitä etteikö koirat lähde ajamaan jänistä jos se metrin päästä lähtee juoksemaan, mutta ei siinä tarvitse edes olla terrieri että koira sellaista lähtee jahtaamaan ;)




3. Sileäkarvaiset kettuterrierit tarvitsevat hyvän koulutuksen.

Tämä on sellainen fakta, mitä jankutan jokaiselle pennunostajalle jatkuvasti. Ihmiset pitävät kettuterrierejä tyhmempinä koirina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Todellisuudessahan en ovat erittäin ovelia, oikeita kettuja jotka osaavat käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi jos se sallitaan. Koska kettuterriereillä on voimakas, toisinaan jopa jääräpäinen luonne ne tulee kouluttaa ja jo pentuna asettaa rajat miten ollaan. Niin minäkin olen tehnyt, ja omasta mielestäni hyvin yhteiskuntakelpoisia koiria niistä on kasvanut :)




4. Sileäkarvaisesta kettuterrieristä lähtee paljon karvaa.

Tässä myös yksi tabu, jonka rikon nyt. Ihmiset luulevat, että lyhytkarvaisesta koirasta ei lähde karvaa. Väärin! Sileäkarvaisesta kettuterrieristä lähtee karvaa ympäri vuoden. Tietysti karvanlähtöaikana karvaa lähtee enemmän, mutta meillä ainakin kun koiria on kolme ei mitään karvanlähtöaikoja edes huomaa kun karvaa lähtee jatkuvasti. Kummasti on kodin tekstiilit sohvia myöten sekä omat vaatteet hankittu siinä värimaailmassa kun koiratkin on... ;)

5. Sileäkarvaiset kettuterrierit ovat sylivauvoja.

Tietysti tämä fakta riippuu täysin siitä, onko koira kasvanut ihmisten keskellä perheessä  vai tarhakoirana. Mutta omat koirani ovat täysin sylivauvoja! Ihan sama, onko uros vai narttu, kaikki olisivat sylissä vaan :) Lämmin syli, mieluiten vielä peiton alla, taitaa olla lempipaikka kaikille koirilleni. Ja ai että, kyllä onni on oma kettuterrieri sylissä tai kainalossa, ihan oma lämmitin!




6. Sileäkarvaiset kettuterrierit eivät koskaan kasva aikuisiksi.

Kettuterrierit ovat kovia leikkimään ja ne leikkivät oikeastaan koko pienen ikänsä. On aika hellyyttävää nähdä yli 10 vuotias kettuterrieri painimassa nuoremman sukupolven kanssa eikä ikäeroa huomaa kuin toisen harmaantuvista kasvoista :) Hauska on myös nähdä, kun joku kasvateistani tulee kyläilemään jotenkin omat aikuiset koirat alenevat samalle henkiselle tasoille kun kyläilevä pentu. Energiaa ja intoa kettuterriereissä riittää vanhuudenpäiville asti. Yksi syy lisää rakastaa tätä rotua!


Äiti, tytär ja poika :)


7. Sileäkarvaiset kettuterrierit naukuvat haukoitellessaan.

En tiedä naukuuko muiden kettarit mutta meillä ainakin naukuu kaikki :D Se on niin huvittavan kuuloisia, kun aamulla alkaa kuulumaan tasaista naukumista sängystä. Silloin tietää, että sileäkarvaiset kettuterrierit ovat heränneet!

8. Sileäkarvaiset kettuterrierit ovat aamu-unisia.

Tääkin voi olla taas joku meidän kodin syndrooma mutta mun kaikki kettarit ovat aamu-unisia. Harvemmin, kun kello soi arkisin 5.30 saan seurakseni yhtään koiraa. Ehei, ne nukkuvat p**rse homeessa sängyssä kunnes ne kuulee että ruoka kilahtaa kuppiin. Viikonloppuisin kettuterrierit nukkuvat kevyesti kellon  ympäri ja oikeastaan ne nukkuu aina muutenkin kun minä nukun :)




9. Sileäkarvaiset kettuterrierit tykkäävät saunoa.

Meidän koirat on kaikki kovia saunomaan, ja aina kun ne huomaavat että sauna on päällä ne odottavat jo oven takana että koska saunan ovi aukeaa! Saunaan päästyään ne makoilee ylimmällä lauteella ja nauttii olostaan. Yleensä annan koirien olla vain max. 8-10 minuuttia saunassa koska silloin ne yleensä alkaa läähättämään ja silloin laitan ne pois ettei niiden tule liian kuuma. Varsinkin uroskoirat ovat kovia saunomaan meillä, mutta kyllä nartutkin saunaan tunkevat jos luvan saavat :)

10. Sileäkarvaiset kettuterrierit pomppivat todella korkealle.

Meidän perheen virallinen "pääpomppu" on Lara. Lara on tosi kova pomppimaan, minkä se on perinyt isältään Nilsiltä joka pomppii vähintään yhtä korkealle kuin tyttärensä. Mutta kaikki kettuterrierit pomppivat, korkeammalle tai matalemmalle, mutta pomppivat kuitenkin. Korkeat pitkät jalat sekä ketterä kroppa takaavat sen, ettei takareisitreeni alias pomppiminen lopu yhdeltäkään kettuterrieriltä!

Lara Tren ryhmiksen kehässä... Pomppimassa :D