tiistai 29. lokakuuta 2013

#159 Voihan syksy!

Syksy on täällä. On kylmää, pimeää, tuulista, sateista, märkää... Mutta minä en valita! Kylmyys ja märkyys kuuluvat tähän vuoden aikaan. Sadevaatteet ja kumisaappaat on keksitty. Koirillekin on takkeja yllinkyllin ja heijastinvermeetkin löytyvät niin ihmisille kuin koirillekin. Silti syksy on taas jotenkin niin masentavaa aikaa. Treenaaminen ei innosta, lenkitkin lyhenevät huonojen kelien vuoksi ja sisälle tulee kilotolkulla hiekkaa heti kun yksikin kaksi tai nelijalkainen käy ulkona.

Olen viimeiset kaksi viikkoa kirjoittanut opinnäytetyötäni ja vielä olisi 2,5 viikkoa jäljellä. Meillä eletään siis tällä hetkellä melko hektistä aikaa, nimittäin kaikki vapaa-aika menee kirjoittamisen parissa. Koirat ovat ottaneet hienosti vastaan tämän hieman passiivisemman omistajansa. Ne nauttivat sängyllä ja sohvalla lötköttelystä, välillä ne painivat vähän matolla. Kunhan ruokaa tulee ja pissalle pääsee niillä ei ole mikään hätä minnekään.

Viikonloput vietetään Kojonkulmalla maaseudun rauhassa, jotta koirat pääsevät liikkumaan enemmän ja minä saan keskittyä kirjoittamiseen rauhassa. Ihana äitini on luvannut huolehtia pääsääntöisesti koirista viikonloppuisin, jotta saan keskittyä kirjoitustyöhön rauhassa. Jouluun mennessä pitäisi olla kaikki hommat valmiina, joten on tässä vielä työsarkaa. Jotenkin alan jo hieman toivomaan lunta, mutta toisaalta, sitten se taas iskee, nimittäin polte päästä luolametsälle... Joten parempi että tämä synkkä syksy jatkuu vielä tovin, jouluksi voisi sitten tulla talvi kun tämä tyttö on vapaa kouluhommista.

Eilen tuli postissa Baltian voittajan numerolaput sekä aikataulut. 11 sileäkarvaista kettuterrieriä on ilmoitettu joten kyllä ainakin kilpakumppaneita riittää! Me lähdetään sinne puhtaasti pitämään hauskaa, tavoitteena ei ole kuin hyvinkäyttäytyvät koirat ja kiva reissu :) Sen jälkeen onkin luvassa kolmipäiväinen Messari viikonloppu joulukuussa, sitä reissua odotan myös kovasti. Sinne on lähdössä näillä näkymin kolme ihmistä ja kuusi koiraa, oumai! On siinä porukkaa poikineen sulloa yhteen autoon!

Viikonloppuna tehtiin verijälkiä vaihtelevalla menestyksellä. Tarkoitus olisi tehdä verijälkitreeneistä oma postaus lähipäivinä, joten en ala tässä sen enempää siitä vielä kertomaan. Voin kuitenkin sanoa että videomateriaali oli "hieman" sumeaa, kun meidän äiti ei oikein vielä hallitse tuolla järjestelmäkameralla videokuvaamista... Materiaalia ja postausta on kuitenkin luvassa viimeistään loppuviikosta!

Jotta postaus ei menisi pelkkään allekirjoittaneen läpinöihin, loppuun täällä julkaisemattomia kuvia koirien syksyisistä rallitteluista :) Kuvat on kaikki kuluneen kuukauden aikana. Mukavaa viikonjatkoa kaikille ja muistakaa heijastimet, myös nelijalkaisilta kavereiltanne, siellä on oikeasti pimeää!

Frank ja Veera kilpasilla

Vaikka nää kuvat ei laadultaan ole mitään huippua,
tää on silti mun yks suosikkikuvia koirista :)
Vauhdinriemua!
Mustat muruset!

Koko kolmikko kirmaamassa! Oikealla näkyy pikkaisen
meidän vanhaa taloa, jonka alta on otettu monet
supikoirat ja muutama mäyräkin talteen ;)

Veera on tainnut ottaa niskakarvoista päätellen
hieman kierroksia Frankin kosiskeluista :D

Vauhtikaksikko päästelee :)

Frank lempipuuhassaan, tennispallon kanssa
juoksemassa! Kyllä se sitä minullekin aina välillä
noutaa, kun on sillä tuulella... :D

Tässä näkyy miten mun koirat alkaa kuljettaa
palloja kun väsy alkaa iskeä, otetaan pallo "sivu-
poskelle" niin mahtuu vielä läähättämäänkin ;)

4 kommenttia:

  1. Voi miten tuo Laran on kuin kaksoisolento meidän Napista (Wolfpower Devil) Väritys päässä on aivan sama ja kuvio myös, Napissa ei vain ole ruskeaa missään muualla :) Hienoja kuvia koiristasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisinkin Facebookissa siellä sileäkarvainen kettuterrieri-sivustolla nähdä kuvan teidän Napista. On kyllä tosi paljon samaa näköä vaikkeivät mitään sukua olekaan, tuo väritys sen tekee :) Kiitos kivasta kommentista ja hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
  2. aivan ihana tää blogi :) ihania kuvia ja mukava lukee kettuterrieriblogia koska tykkään rodusta ihan hirveesti! jos muuten tiedät muitakin kettuterrieriblogeja niin ei haittaa vaikka mainostaisit ;D.
    Miten muuten uskallat päästää koirasi irti pellolle? meillä malinois irti pihassa mutta jotenkin en oo koskaan uskaltanut pitää sitä irti lenkillä tai pellolla :D no ehkä sitten ku luottaa sataprosenttisesti että koira tulee käskystä luokse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellolla on mun mielestä melko turvallista juoksuttaa koiria, kun siellä ei ole liikennettä eikä yleensä muutenkaan mitään ylimäärästä häiriötä :) Toisinkuin pihassa tai tiellä missä voi olla liikennettä ja muuta hälinää. Mekin harjoitellaan aina pellolla luoksetuloja, mulla on nameja taskussa ja aina välillä huudan koirat luokse. Ei ne kyllä yleensä kovin kauaksi lähde, mitä nyt rallittelevat ympäri peltoa :) Kiitos kivasta kommentista!

      Poista