Johtuen omista kiireistäni (ja saamattomuudestani) ei olla vieläkään vedetty ainuttakaan verijälkeä koirien kanssa koko syksynä, vaikka verta onkin nyt pakkasessa taas odottamassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus ryhdistäytyä ja tehdä jälki perjantaina joka ajetaan sitten lauantaina. Tarkoitus olisi tehdä kaksi eri jälkeä, pidempi ja haastavampi vanhemmille ja kokeneemmille koirille (Veera & Lara), ja lyhempi ja suorempi jälki ensikertalaisille (Simo & Frank). Katsotaan mitä siitä tulee, otan kameran mukaan ja toivon mukaan saan vähän videomateriaaliakin jäljistä teille!
Eilen kuitenkin päästiin verijälkikonkari Veeran kanssa tositoimiin, kun läheiseen metsään oli juossut peuravasa. Soitto tuli juuri sopivaan aikaan, oltiin nimittäin jo valmiiksi maalla joten eikun koira mukaan ja menoksi. Peuravasa oli juossut noin 150 metriä ampumapaikasta, eli ei kauaksikaan. Selkeää verijälkeä ei löytynyt, mutta ilmeisesti tuore veri ja riista haisevat niin hyvin koiran nenään että se otti ilmasta vainun ja paineli metsään samasta kohtaa mistä peurakin oli mennyt ja löysi nopeasti jo kuolleen peuran.
Veera sai taas paljon kehuja kuinka nopea jäljestäjä se on, ei haahuile eikä huini vaan hyvin määrätietoisesti etsii riistan. Tällaiset jälkikoirat ovat kultaakin kalliimpia, kun illat tästä pimenee. Pelkän taskulampun valossa on kovin kurja etsiä metsästä eläintä joka voi juosta kauaksikin. Koiran kanssa ei tarvitse huinia vaan koira paikantaa verijäljen ja löytää riistan nopeasti. Toivottavasti Veeran pojasta Simosta saadaan yhtä hyvä jälkikoira, niin on sitten aina maalla yksi koira tarvittaessa tällaisia tilanteita varten.
Veeralle toivon saavani vielä kuluvan syksyn aikana vaikeampiakin haavakkotehtäviä, tämä koira kyllä löytää kolaripeurat ja muut sillä Veeralla on ihan mieletön hajuaisti ja riistavietti.
 |
| Veera ja eilinen "haavakko" |
Eikö ainakin ensikertalaisille kannattaisi vetää molemmille oma jälki? Toisena tullut koira saattaa sotkeentua jo kerran ajetulle jäljelle...
VastaaPoistaMutta verijäljelle koiran opettaminen on todellakin kultaakin kalliimpi asia haavakkotilanteessa, ja mukavaa ettei teilläpäin näytetä syrjivän rotuja. Täällä kun oikeaan haavakkotilanteeseen tuppaa pääsevän vain hirvikoirat, vaikka olisi muitakin rotuja, jotka on jopa valioituneetkin jäljellä.
Aivan, hyvä kun sanoit, täytyykin tehdä noille ensikertalaisille omat jäljet! Kiitos vinkistä :) Aiemmin kun ollaan Veeraa ja muita treenattu niin ei ole ollut kuin yksi koira niin ei tullut mieleenkään ettei kannata samaa jälkeä noilla ensikertaisille vetää. Jos kelit vaan sallii niin taidanpas tehdä kaikille neljälle omat jäljet, ettei toinen häiritse jälkeä!
PoistaItse tuli mietittyä kun kahta koiraa käytti usean kerran samalla jäljellä samassa järjestyksessä, että minkä takia ensimmäistä kiinnostaa jälki paljon enemmän kuin toisena tullutta. Sitten isäni veti molemmille jäljen ja kappas, aina toisena tullut olikin paljon parempi omalla jäljellä. :)
PoistaToisaalta on myös hyvä opettaa jälkivarmempia koiria siihen, että toinen koira on jo käynyt jäljellä, koska joskus haavakot voivat juosta useita kymmeniä kilometrejä ja silloin saattaa joutua vaihtaa koiraa lennosta, niin eipähän sekoonnu sitten toisen koiran hajuihin.
Kertoileppa etenkin miten ensikertalaisilla meni, pitäisi oman pennun kanssa aloittaa jälkihommat, veri ja kaato on hankittuna, vielä kun jäljen vetäisi...
- Eka ano
Aivan, no totta tuokin että koiran on hyvä tottua siihen että toinenkin koira on voinut jälkeä talloa. Mutta ensikertalaisille teen ainakin omat jäljet että saavat ensin totutella verijälkeen ilman häiriötekijöitä :) Lauantaina tosiaan olisi tarkoitus jäljet vetää joten viikonloppuna luvassa postausta näistä! Toivottavasti teilläkin lähtee jälkitreenit hyvin käyntiin pennun kanssa :)
Poista