torstai 17. lokakuuta 2013

#157 Ompas täällä hiljaista...

Mitä meille kuuluu? No hiljaista kuuluu! Viime viikonloppuna talo tyhjeni viimeisistä koiranpennuista ja sen jälkeen on ollut hyyyvin hiljaista. Vähän liiankin hiljaista!

Osku, oikealta nimeltään E. Diamond Heart, lähti
uuteen kotiinsa viimeisenä ja tässä "pojat" viimeistä
päivää yhdessä, lauantai-illalla :)

Aikuiset koirat tuntuvat olevan onnellisia kun penturumba on tältä erää ohi, ne kävivät muutamaan kertaan katsomassa keittiössä vanhan pentuaitauksen paikan kuin tarkistaakseen ettei siellä varmasti ole enää yhtään pentua. Sen jälkeen ne onkin vallannut sohvan ja sängyn ja ottanut lepiä niin maan perusteellisesti :D

Tytöt sunnuntai "aamuna" eli klo 11.00... :D

Nyt kun pennut ovat maailmalla ja on taas huomattavasti enemmän aikaa panostaa omiin koiriini, Frankin kanssa ollaan alettu paneutua täysillä sen hihnakäytökseen lenkillä. Keväällä kun se saapui Yhdysvalloista Suomeen se oli aivan järkyttävä lenkittää, se veti ja riuhtoi ja repi joka suuntaan ja räksytti polkupyörät, ihmiset ja eläimet mennen tullen. Nyt Frankin käytös on parantunut siinä määrin, että se osaa ylipäätään kulkea hihnassa, kulkea reunassa, lähes vetämättä (meillä on osan aikaa käytössä vedonestovaljaat) ja ihmiset saa kävellä ohitse ilman että alkaa hirveä haukunta. Mutta edelleen Frank haukkuu polkupyöriä ja vastaantulevia koiria eli työsarkaa on vielä jäljellä. Polkupyörissä ollaan otettu edistysaskel siinä määrin että takaatulevia pyöriä se ei enää hauku, ennen se alkoi niitäkin haukkumaan ja yritti vetää niiden perään.

Kuka tällaista nappisilmää
voisi vastustaa? :)


Pienin askelin edetään, välillä tulee takapakkia varmasti mutta eiköhän talven aikana tästäkin koirasta saada kelpo kansalainen ja kaupunkilainen. Frankista huomaa että se on elänyt ainakin osittain kennelkoirana, koska se on niin tottumaton normaaliin arkisiin asioihin kuten niihin polkupyöriin. Se on hyvin haukkuherkkä, mistä olen ollut tosi yllättynyt kun muut omat koirani ovat hyvinkin hiljaisia ja haukkuvat lähinnä metsällä, joten sen ensimmäinen reaktio kaikkeen on yleensä haukkuminen. Näyttelypaikoilla ja muilla julkisilla paikoilla, missä on paljon ihmisiä/koiria/yleistä hälinää se osaa käyttäytyä tosi hienosti, mutta näin taajama-alueella kun vastaan tulee yksittäisiä pyöriä/koiria sen käytös on huonompaa.

Eilen harjoiteltiin maalla luoksetuloja koirieni kanssa. Olen näin upeana syksynä päässyt viikottain juoksuttamaan koiria sänkipellolle ja onkin ollut hienoa huomata miten koirat nauttivat kun saavat juosta kaiken ylimääräisen energiansa pois. Ainoa miinuspuoli on ollut se, että koirat ovat Veeraa lukuunottamatta yrittäneet ottaa hatkoja eli lähteä painamaan metsään kuuntelematta minua laisinkaan :D Normaalisti hyvinkin kuuliainen Lara on päättänyt pienessä mielessään, että jos Frank lähtee lipettiin hän lähtee myös. Sen vuoksi otin eilen nameja taskuun ja pellolla otettiin paljon luoksetuloja ja kontaktiharjoituksia jotka onnistui porukassa oikein hienosti. Koirat ei ottanut hatkoja eikä mun tarvinnut huutaa ääntäni käheäksi kutsuessani niitä takaisin :)

Frank rallittelemassa pellolla viime viikolla :)

Muuten meille ei oikeastaan kuulukaan mitään ihmeellistä. Olen hirveästi selaillut läheisten seurojen koulutustarjontaa ja koittanut löytää Veeralle ja mulle sopivaa agilityryhmää. Haluaisin hirveästi aloittaa uuden lajin, kun tuntuu että TOKO ei kuitenkaan ole ihan Veeran laji. Tai sitten se ei ole mun lajini, kun ei meinaa hermot kestää ei koiralla eikä omistajalla ;) Joka tapauksessa TOKOsta ei kuitenkaan kokonaan olla luopumassa vaan ennemminkin ollaan hakemassa toista lajia siihen rinnalle, kun tuntuu että agilityssä meillä voisi olla enemmän annettavana kuin TOKOssa nimenomaan koiran hermorakenteenkin vuoksi, ohjaajan hermoista puhumattakaan :D

Olenko muistanut täällä blogin puolella mainostaa Laran hienoista terveystuloksista? No, joka tapauksessa kertaus on opintojen äiti. Lara kävi viime viikolla Raision koirakissaklinikalla silmä -ja polvitarkastuksissa ja tulokset puhukoot puolestaan - polvet 0/0, silmissä ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia tai muutenkaan mitään poikkeavaa. Upeeta, mahtavaa, hienoa! Lara on kaikinpuolin täyttänyt kaikki odotukseni ja vielä kirsikkana kakussa nämä upeat terveystulokset.

Rakas, upea, ihana Lara! Tykkään! < 3 Tuuloksen näyttelystä 6.10.2013.
Kiitos kuvasta Katriina Mäenpää!

Näihin kuulumisiin ja tunnelmiin, mukavaa loppuviikkoa kaikille! Meillä viikonloppu sujuu rauhallisesti maaseudun rauhassa ja kotosalla :)

Tämä kuva sai tavattomasti kehuja ja
kommentteja FBissa lisättyäni sen
kansainväliselle kettuterrieri-palstalle,
eikä suotta! Tässä kyllä niin kiteytyy
kettuterrierin perus (upea) ilme ja luonne :)
Frank  < 3

2 kommenttia:

  1. Todella kaunnita terriereitä :) ja tuo kuva Frankista <3 siinä todella tulee esiin terrierin koko luonne yhdessä kuvassa :)

    VastaaPoista