#125 Erikoispostaus 6; Ajatuksia kasvatuksesta

Painotan heti tekstin alkuun että kirjoitus on mielipidekirjoitus ja siinä käsitellään henkilökohtaisia ajatuksiani koirankasvatuksesta, ne eivät ole absoluuttisia totuuksia tai edusta kenenkään muun kuin minun itseni henkilökohtaisia mielipiteitä!  

Ajatus lähteä kasvattamaan koiria on varmasti piilenyt päässäni jo pidemmän aikaa ennenkuin tartuin varsinaisesti ajatuksesta kiinni. Vielä Laraa ostaessanikaan kesällä 2011 ei ajatukseni suoranaisesti ollut vielä kasvatustoiminnassa, vaikka silloin jo olin tiedostanut kiinnostukseni koirien sukutauluihin ja alkanut ottaa selvää erilaisista linjoista. Muutaman kasvattajaystävän innostamana sain "lisäpotkua" alkaa harkitsemaan oman kasvatustyöni aloittamista.

Ja toisaalta, miksi ei? Minulla oli kotona kasvamassa kaksi jalostuskelpoista rotunsa edustajaa, minulle oli jo muutaman vuoden aikana kertynyt paljon tietotaitoa tästä rodusta ja kasvatus kiinnosti minua yli kaiken. Virallisesti minusta tuli kasvattaja kesällä 2012 kun kasvattajanimihakemukseni hyväksyttiin Kennelliitossa. Käytännössä kasvatustyöni alkoi jo tammikuussa 2012 kun aloin suunnittelemaan ensimmäistä pentuettani. Se pentue oli S-pentue, joka syntyi syyskuussa 2012. Selailin kymmeniä, voisin melkein väittää että satoja sukutauluja läpi ja vietin iltani tietokoneen ääressä etsien Veeralle sopivaa sulhasta. Lopulta se löytyi ja kaikki sujui hienosti, Veera synnytti minulle kolme hienoa pentua 19.9.2012.

Väittäisin että kasvatuksessa suurin työ tehdään nimenomaan sukutaulujen parissa. Olen kuluttanut elämäni aikana satoja tunteja vain selaten koirien sukutauluja ja hakien tietoa koirista niissä. Sukutaulujen ja erilaisten linjojen tutkiminen onkin suuri intohimoni, kun näen esimerkiksi kuvissa tai livenä mielenkiintoisen koiran haluan heti tutkia sen sukutaulun. Myönnettäkööt, etten tiennyt omien narttujeni sukutauluja riittävän hyvin niitä ostaessani. Nyt olenkin kolunnut ne läpikotaisin ja voin sanoa rehellisesti tietäväni tarpeeksi niistä tehdäkseni päätöksiä niiden jatkojalostuksesta.

Kasvattajan vastuu rodun eteenpäin viemisessä on valtava. Sitä ei voi tarpeeksi painottaa että me kasvattajat olemme ne, ketkä pitkälti päättävät rodun tulevaisuudesta. Omassa rodussani rodun alkuperäinen käyttötarkoitus aiheuttaa kasvattajien kesken välillä riitaa ja sanaharkkaa. Rodussa onkin alkanut erottumaan niin sanotut näyttelykasvattajat ja metsästyskasvattajat. Tämä kahtiajako näkyy jo monessa muussakin rodussa, sillä silloin rotua aletaan viemään oikeasti kahteen suuntaan. Tulee niin sanotut käyttölinjaiset ja näyttölinjaiset koirat.

Oma ajatukseni on pyrkiä löytämään kultainen keskitie tässä asiassa. Itselleni kasvatustyötä tehdessä ehdottomasti tärkein seikka on, että kennelissäni syntyy terveitä ja luonteeltaan rodunomaisia yksilöitä. Terrierin kuuluu olla terrieri, se ei ole seurakoira, ei paimenkoira, eikä mikään muukaan. Kettuterrieri on reipas, rohkea, itsenäinen ja aina valmis vastaamaan ärsykkeeseen. Pyrin aina jättämään itselleni jatkojalostukseen pentueen reippaimmat pennut. Pehmeitä tai arkoja koiria en käytä milloinkaan jalostukseen vaikka ne täyttäisivät kaikki muut vaatimukset.

Näinkin terveessä rodussa on alkanut esiintymään perinteisten polvi -ja silmäsairauksien lisäksi muita sairauksia kuten allergioita. Onneksi kyse on vain yksittäisistä yksilöistä, ja voidaan puhua että terveydellisesti sileäkarvainen kettuterrieri on hyvällä mallilla verrattuna moneen muuhun rotuun. On kuitenkin ehdottoman tärkeä tutkituttaa jalostukseen käytettävät koirat terveiksi ja varmistaa, että rotu pysyy jatkossakin yhtä terveenä.

Vaikka terveys ja luonne ovat omassa kasvatustyössäni korkeimmalla pallilla, ei rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta taikka rotumääritelmää tule unohtaa. Kettuterrierin tulee näyttää kettuterrieriltä, joten ulkonäkö on siinä mielessä myös olennainen osa kasvatustyötäni. Koko on yksi tärkeä asia kasvatustyötä tehdessä, sillä tässä rodussa koirien koko on karannut suorastaan käsistä. Tarkoitus olisi kasvattaa koiria, jotka oikeasti mahtuvat maan alle työskentelemään. En ole metsästyksen ammattilainen mutta kuuntelen viisaampien neuvoja ja arvioita omista jalostuskoiristani jotta osaisin tehdä oikeita valintoja rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen säilyttämiseksi ja parantamiseksi linjoissani tulevaisuudessakin.

Jokainen kasvattaja tekee virheitä ja joskus syntyy pentueita jotka ovat pettymys tavalla tai toisella. Sen sijaan että pitäisi pelätä tai peitellä virheitään pitäisi ottaa oppia niistä ja tehdä tulevaisuudessa asioita eri tavalla jottei toistaisi omia virheitään. Myös toisten virheistä voi ja pitää oppia. Kuuntelemalla muita kasvattajia ja asiantuntijoita, kysymällä neuvoja ja mielipiteitä viisaammilta sekä olemalla avoin pärjää pitkälle. Täydellistä kasvattajaa ei olekaan. Luulen ja toivon, että omalla avoimella mielelläni ja loputtomalla tiedonhalulla pääsee jo pitkälle. Kiitos seisoo 10 tai 20 vuoden päässä, ehkä sitten voin jo sanoa tehneeni jotain rodun hyväksi.

Loppuun vielä muutama kuva kennelini ensimmäisen pentueen koirista. Niistä on kasvanut hienoja kettuterrierin alkuja. Tuleva syksy ja talvi tulee olemaan jännittävää aikaa, sillä tämä porukka tekee debyyttinsä niin näyttelykehiin kuin luolametsällekin. Yhdessä asiassa tiedän kuitenkin jo onnistuneeni - jokaisella pennulla on mitä mahtavin kettuterrierin luonne; ne on periksiantamattomia, jääräpäisiä mullikoita jotka ovat äärettömän rohkeita ja reippaita kettuterrierin alkuja.

Kasvattajana haluan kiittää jokaisen pennun omistajaa hienosta työstä kasvattieni kanssa, iso kiitos teille!

Emmetfox Sleeping Beauty treenaa supinnahan kanssa

Emmetfox Sleeping Beauty ja kunnon ote :)

Emmetfox Simba The Lionking 2xROP-pentu Latviassa

Emmetfox Simba The Lionking ROP-pentu Raumalla

Emmetfox Snow White

Tässä vielä pentupotretti, 6-vkoiset söpöläiset :)