lauantai 8. syyskuuta 2012

#20 Erikoispostaus 1; Veeran pentuaika

Veeran pentuja syntyväksi odotellessa alkaa pentukuume nousemaan itsellä aika suuriin atmosfääreihin. Aloin selaamaan Veeran pentukuvia tietokoneelta ja muistin, kuinka suloinen pentu Veera olikaan. Päätinpä siis tehdä postauksen Veerasta pentuna. Tietokoneella on aika paljon materiaalia Veerasta pentuna, tuolloin minulla oli toimiva järjestelmäkamera joka nykyään on hieman mennyttä tavaraa... Mutta pidemmittä puheitta Veeran pentuaikaan.


Tällä ensimmäisellä valokuvalla on todella suuri tunnearvo minulle. En ala omaa yksityiselämääni tänne sen suuremmin avautumaan mutta tätä kuvaa en ikinä hävitä. Mutta tämä päivä oli ehdottomasti elämäni yksi onnellisimmista päivistä, eikä sylissä oleva koiranpentu ole ainoa asia mikä teki mun päivästä niin ihanan. Veera on tässä ensimmäistä päivää kotona, ja omasta muikeasta ilmeestäni voi päätellä että olen onnellinen (tuore) koiranomistaja tässä kuvassa :) Heh.

Seuraavissa kahdessa kuvassa palataan takaisin Veeran pentuaikaan kasvattajan luona. En tarkalleen muista kuinka vanha Veera kuvissa on, olisikohan jotain neljän-viiden viikon paikkeilla? Liikkuminen ei ollut vielä ihan hallussa, vaan se oli lähinnä sellaista räpiköimistä ympäri pentuaitausta :) Veera oli tosi suloinen pieni nyytti ja heti kun näin sen ensimmäisen kerran tiesin, että se muuttaisi minun luokseni Loimaalle. Veera alkoi jossain kohtaa tunnistaa minut, kun kävin sitä niin usein Aurassa katsomassa (kiitos kärsivällisen kasvattajan joka jaksoi minua siellä vähintään kerran viikossa :D) ja tuli aitauksen reunalle vastaan. Viikot kuluivat kauhean hitaasti kun odotin että saisin hakea Veeran jo kotiin :)



Kolmessa seuraavassa kuvassa Veera on juuri saapunut kotiin, hain sen Aurasta. Ikää näissä kuvissa kahdeksan viikkoa. Veera oli aika tuiman näköinen ihan pikkupentuna, mutta tosi kiltti ja rauhallisen oloinen muutenkin. Sellainen se oli kasvattajankin luona kun käytiin sitä monesti siellä katsomassa, ei ostettu "sikaa säkissä" :)




Kahdessa seuraavassa kuvassa Veeralla on ikää 10-11 viikkoa, korvat ovat alkaneet jo nousemaan (ne oli pienenä niiin isot!), kuonoon on tullut jo vähän mittaa. Veera tykkäsi touhuta meidän äidin kanssa puutarhassa, harmi ettei ole enempää kuvia kun Veerasta ei välillä näkynyt kuin pelkkä pää kun se painoi heinikossa äidin kanssa :D Sellainen suloinen pikku kirppu se oli noina aikoina.



Tässä Veeralla on ikää 11 viikkoa, ja eka virallinen trimmaussessio :) Trimmaajana Veeran kasvattaja Sari Kares. Veera oli heti ensimmäisestä kerrasta alkaen helppo trimmattava ja saipahan Veera samalla ensimmäisen näyttelyhihnaan tutustumisensakin - ja hienosti se sujui! Myöhemmin osallistuin Veeran kanssa Sarin ohjaamalle näyttelykurssille, jossa treenattiin esiintymistä hihnassa. Veera oli siellä mallioppilas, alusta asti tosi helppo esitettävä :)


Näissä kuvissa ikää onkin sitten jo suurinpiirtein 3kk, Veera on ensimmäistä kertaa mun mukana tallilla Mellilässä :) Päällä Veeralla oli söpö vaaleanpunainen huppari, mikä ostettin alunperin Metelle koska Mette tuli meille talvella ja silloin oli todella kylmä talvi, mutta tuolloin oli jo aika vilpoinen keli niin Veera pääsi takkia myös käyttämään. Korvat olivat tuolloin(kin) aika valtavat mutta noussut jo kivasti. Veera ei ole koskaan pahemmin välittänyt hevosista, on aina ollut tosi passiivinen niitä kohtaan ja siksi sen kanssa on ollut niin helppo olla tallilla kun se ei ota mitään lähikontaktia hevosiin vaan pysyy mieluummin taka-alalla :)



Tässä kuvassa Veera on neljän kuukauden ikäinen, ja kuten kuvasta voi päätellä, aikamoinen hurmuri :) Veera oli kyllä aina aamulla jotenkin kauniimman ja kauniimman näköinen, se kaunistui päivä päivältä kuten kuvistakin voi päätellä :) Tässä kuvassa jo näkyy hieman aikuisemmat piirteet, korvat ja kuono ovat jo lähes aikuisen mitoissa. Veera on tässä kuvassa kotipihallamme vapaana, ensimmäiset asiat mitä sille opetin oli miten pihalla toimitaan vapaana ja olen kiitollinen sekä viisaalle koiralleni että itselleni tästä koulutuksesta, sillä nykyään voin luottaa koiraani sataprosenttisesti ja se pysyy pihalla eikä ryntää autojen/pyörien alle. Harvemmin niitä meidän pihan poikki menee mutta kuitenkin :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti