Rakastakin rakkaampi, kaikista maailman kohkottajista ihanin, on muuttanut pois meiltä. Ei kauas - vain noin 20 kilometrin päähän, ja viihdyttää nykyään vanhempieni arkea Kojonkulmalla. Vaikka Simo pääsi parhaaseen mahdolliseen kotiin, ja tulen näkemään sitä jatkossakin viikottain, koti tuntuu tällä hetkellä niin tyhjältä ilman sitä :(
Tämä ei ollut mikään yhden yön päätös vaan vaihtoehtoja on mietitty jo pidemmän aikaa sillä ensi viikolla saapuva herra ei mahdu samaan asuntoon Simon kanssa. Kuitenkin vasta perjantaina tein lopullisen päätöksen ja koko viikonloppu on oikeastaan mennyt itkien ja harmitellen asiaa.
Eiköhän tähänkin äkkiä totu, mutta tällä hetkellä on kyllä ihan kauhean paha mieli. Jotenkin kiinnyn näihin koiriin välillä vähän liikaakin, ja Simo kun on ollut vielä 1. lapsi koska olen sen elämää saanut seurata sen ensimmäisestä elinminuutista lähtien. Mutta tällaista se elämä välillä on!
Rakkaista rakkain Simo...
 |
| Simo halailee nykyistä koirakaveriaan Brunoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti