Ja niin kyllä yllätyinkin kuinka hauskaa siellä voikaan olla!
Sunnuntaiaamulla starttasi auton nokka kohti Kojonkulman sysimetsiä, tarkoituksena lähteä paikallisten metsämiesten mukaan metsästysreissulle koirien kanssa. Sunnuntaina oli aivan ihana talvipäivä, pakkasta oli vain muutama aste ja aurinko lämmitti mukavasti koko päivän. Ensimmäinen paikkamme oli lato, jonka piti olla "aika varma" supipesä. Laitettiin sitten Veera sinne ja hyvin se lähti hakemaan ja pian alkoikin sellainen möykkä että kyllä siellä joku kotona oli. Itse odotin Laran kanssa ladon ulkopuolella, kun yhtäkkiä yksi metsämiehistä huusi että "nyt kaikki pois sieltä seinän vierestä ammun!". Juostiin sitten toiselle puolelle latoa, odoteltiin hetki ja aloin ihmetellä kun ei mitään kuulu. Sitten kuuluukin että "Emmi tänne äkkiä" ja sain hakea koiran syliini. Oli kuulemma ajanut pesästä ylös mäyrän joka oli ainakin puolet omaa koiraa isompi :) Ei siis ollutkaan ihan ekakertalaiselle sopiva pesä tämä. Metsämies haki sitten oman kokeneen koiransa ja saimme sen kanssa komean mäyräpariskunnan sieltä. Omat koirat pääsivät hieman myllyttämään raatoja ja hyvin ne niille lämpesi.
Seuraavaksi mentiinkin metsään sellaiselle kivikkoiselle ojanreunalle, jonne laitettiin heti kättelyssä metsämiehen oma koira koska pesä oli laaja ja siellä oli aika varmasti mäyriä. Pistettiin nuotio tulille ja sitten alkoikin metsämiehet jo kaivamaan. Ja supihan sieltä tuli! Ei kun koira uudestaan hakemaan ja pian metsämiehet kaivoivatkin toisen supikoiran. Sillä alueella oli ruokintapaikoilla nähty mäyriä joten kummastus oli suuri kun he olivat aika varmoja että sillä pesällä on mäyriä. Paistettiin siinä makkaraa ja mietittiin mihin sitä sitten lähtisi katselemaan. Kierrettiin muutama lato mutta ei siellä ketään näyttänyt kotona olevan.
Käytiin sitten vielä lopuksi meidän pihalla katselemassa vanhan talon alta, kun sieltä on alkutalvesta supipariskunta otettu olisiko uudet asukkaat jo muuttaneet. Lara pääsi hakemaan talon alta ja ihan hyvin se haki, mutta hiljaistahan siellä oli. Jokuset ketunjäljet näkyi mutta ei ollut ketään majoittautunut sinne. Lopulta päivä alkoi jo hämärtyä joten oli aika lähteä kotiinpäin.
Oli mukava päivä ja ainutlaatuinen kokemus päästä katsomaan metsämiehen työtä näin läheltä, kiitos vielä kerran mukavalle porukalle ketä meidät mukaansa huoli! Pieni kipinä kyllä tuli päästä uudestaankin kiertelemään ja omia koiriakin alle laittamaan, ihan lupaavasti kuitenkin molemmat toimivat. Helppoja pesiä ja kokemusta ne nyt tarvitsevat, että tulee sellaista varmuutta työskentelyyn.
Toivottavasti pian taas uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti